Eilen illalla kävelin viisi kilometriä ns. lähilenkkiä. Napit korvilla, tietysti. Mutta en tosiaankaan kulkenut laput silmillä! Naapurimetsän puut hehkuivat niin kauniina, että ihastelin niitä mennessä ja tullessa moneen kertaan ja lopuksi räpsäisin kuvan. Ja siinä samassa hötäkässä onnistuin pudottamaan taskustani avaimen… Kaikeksi onneksi siinä oli punainen avainmerkki ja kun kuljin pari ylimääräistä kertaa kuvanottopisteeseen, avain tervehti minua maasta iloisena jälleennäkemisestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin = sain iltalenkin tehtyä, sain kivan kuvan ja löysin avaimeni.
Onneksi löysit avaimesi!!
VastaaPoistaAikoinaan mummo kuvaili väriä, jonka halusi rintamamiestalonsa ulkoseiniin, että "se, miltä mäntyjen rungot näyttävät ilta-auringossa". Talosta tuli ihanan värinen! ♥
Kiva mummomuisto!
VastaaPoista