Empatiaa ja hyviä makuja

Eilen oli hyvä päivä. Aamupäivällä kävelin talon ympäri kahdeksan kierrosta ja ensimmäistä kertaa askelmittari taskussa! Mittari kertoi saavutuksen jälkeen, että olin kävellyt 820 metriä ja kuluttanut siihen aikaa kymmenen minuuttia. 

Hyvään päivään kuului sohvatorkut, mikä ettei. Vedin zetaa viltin alla tunnin verran. Iltapäivällä oli vuorossa sovitun yllätyksen toteuttaminen. Työyhteisöllä oli kausikokous eli ns. pitkä työkokous. Olin kysynyt esimieheltä, voinko tulla käymään ja asia oli hyshys muille. Oli ihanaa nähdä työkavereita ja iloisen yllättyneitä ilmeitä, saada halauksia ja empaattisia sanoja. Taas kerran tuli sellainen tunne, että tuohon Porukkaan on onni kuulua...

Kuvapari on tältä aamulta. Aamupuuron (myssyöljysilmällä) lisäksi aamupalalla oli kahvia ja tuollainen superhyperhyvä voileipä. Nam!