Kirppareilla tulee vastaan hyvin persoonallisia esineitä, joille ei välttämättä ole tiedossa loppusijoituspaikkaa eikä edes välilasku-, mutta ne vaan lähtevät mukaan omasta vapaasta tahdosta ja muutamasta kolikosta. Niin kävi tuon kahvankin kohdalla. Hintana oli viisikymmentä senttiä. (Paino neljäsataa grammaa.) Jos olisin vyöihmisiä, siihen olisi kätevä laittaa muutama vyö roikkumaan ja siten kahva päätyisi vaakasuoraisena seinälle vaatehuoneeseen. Huivi-ihminen olen, mutta siihen ei nyt mahtuisi kuin muutama hassu huivi...
Luultavasti keväällä tai viimeistään kesällä kuljen kahvan kanssa pihalla ja etsin sille joko järkevää tai järjetöntä paikkaa. Ja tosiasiahan on se, että esine on kaunis kuin mikä!
Vau! Todella hieno kahva. Olisi kiva nähdä kun käyskentelet pihamaalla sovittamassa kahvaa paikkaan jos toiseen...
VastaaPoistaJa luultavasti joku järjetön paikka on sitten se, mihin kahva päätyy... sen verran itseäni tunnen.
PoistaEntäpä solmiot?
VastaaPoistaMeillä on AM:n solmiot; joita on yllättävän paljon siihen nähden, kuinka usein hän niitä käyttää eli n. kerran viidessä vuodessa, Pojan n. 25 vuotta sitten päiväkerhossa askartelemassa telineessä :D
Se on askarreltu talouspaperirullasta: päällystetty sinisellä kankaalla, kummassakin päässä punasävyistä skottiruudullista kangasta ja rullan läpi on pujotettu puuvilla- tms. langasta punottu kirjava nyöri, josta se on ripustettu vaatekaapin naulakkoon.
Se on AM:lle tärkeä, eikä hän ole siitä luopunut, vaikka olen ehdottanut, että josko siirrettäisiin ne solmiot johonkin toisenlaiseen telineeseen. Ei, ei käy. Poika on telineen hänelle tehnyt ja sitä hän käyttää. Piste. Hellyttävä <3
Eipähän meilläkään solmiot juuri ole käytössä! Joku teline on jo olemassa vaatehuoneessa, joten kahva tuskin päätyy siihen käyttöön.
PoistaAika liikkis juttu tuo teidän solmioteline! Isät on aika tunteellisia...
Eiköhän tolle kahvalle paikka löydy, se on muuten hieno.
VastaaPoistaKyllä varmasti löytyy ja olkoon sitten eteisen senkin päällä, jos ei löydy...
Poista