Jos ei riemu, niin kävisikö lysti?

Eilen olin töissä, ylioppilasjuhlissa ja kävelylenkillä. Viimeisimmässä oli Moppe mukana. Töissä kappelilla oli kaipausta, surua ja muistoja. Ylioppilasjuhlissa naapurissa taas iloa, onnea ja uusia polkuja. Suklaakakkua syödessäni aloin ajatella ja tajusin, että omasta lakkiaiskeväästäni tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta! Sillehän ei ole mitään nimitystä, vasta kymmenen vuoden kuluttua meitä kutsuttaisiin riemuylioppilaiksi. No, kun ei ole nimeä, niin minä keksin nyt aamutuimaan!  ***ankaraa miettimistä*** -> Lystiylioppilaat! 

Kakun- tai siis tarkemmin ja oikeaoppisemmin sanottuna kakkujensulatuslenkillä askel kulki hyvin, ilta oli kaunis ja Mopen seura antoi puhtia yhdentoista kilometrin ajan. Kotona odottivat Mies ja iltapala ja Kuolema savolaiseen tapaan -sarjan viimeinen osa.

Jk. Meinasi ihan unohtua: Hyvää helluntaita! Minun heilani vielä nukkuu.