Joskus sitä onnistuu yllättämään sekä talouden toisen osapuolen että itsensäkin. Sanoin eilen, että voisin aamulla kävellä seuraksi asemalle. Sovittiin sitten, että vartin yli viisi on minulle herätys. (Silloin oli vielä sanojensyömismahdollisuus, jos ei huvittaisikaan lähteä.) Sovittuun aikaan heräsin kuuden tunnin yöunien jälkeen reippaana. Varttia vaille kuusi lähdettiin jo kävelemään ja vartin yli seitsemän olin takaisin kotona aamukahvin keitossa. Mennessä oli siis Mies puhekaverina ja tullessa kuuntelin lintujen aamukonserttia. (Moppe oli kotona odottamassa akkulataamoon pääsyä.)
Kylä oli hiljainen. Ilma oli raikas eilisen sateen ansiosta. Oli hyvä mieli. Aseman kukko kiekui hieman ennen junan tuloa. Seitsemän kilometriä kertyi matkaa ja aikaa kului seitsemänkymmentäkolme minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti