Kivissä on sitä jotakin. Ehdottomasti. Olen aina ollut kivi-ihminen ja tällä en tarkoita mitään jaloversioita, sillä sellaisia en omista. Tavallinen kivi pihalla tai ikkunalaudalla tai pöydällä toisten pienten seassa on samalla aikaa kylmä ja lämmin, kova ja inhimillinen. Rehellisen karu ja teeskentelemätön. - Otsikossa ei ole painovirhettä. Kivi on kiva!
Kyllä minäkin tulin pihaan välillä housuja kaksin käsin kauluksesta nostelevana, kun oli matkalla löytynyt niin paljon kivoja kiviä.
VastaaPoistaMulla ne on tuolla laavulla lajiteltuina, että missä vaan musaa tai musia tarttee niin voi sieltä ottaa!!
S-pyörätuolilla niitä saa kasoittain helposti kuskattua!!
Kivi-ihmisiä siis sinäkin! :)
Poista