Eilen tein palapeliä töissä yksikseni ja asiakkaan kanssa. Tai siltä se ainakin minusta tuntui. Etenimme ajassa taaksepäin ja osasia löytyi, joista alkoi muodostua kuva. Jollekin ihmiselle löytyi juuria ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin, joka tässä tapauksessa on taaksepäin.
Sukututkimuksessa entuudestaan oudot ihmiset ja suvut saavat kasvot ja täysin ulkopuolisellekin noista kirkonkirjojen merkinnöistä hahmottuu persoona, jolla melkein tuntuu olevan lihaa ja luuta ympärillään. Aina välillä jään miettimään, mitä oli ollut kulloisenkin muuttomerkinnän takana - oliko muuttoon syynä pakko, häpeä, uusi mahdollisuus vai onni? Mielenkiintoista, sangen mielenkiintoista. Elämä on. Työ on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti