Seitsemän on täydellisyyden luku, vaikka se on happamuusasteeltaan neutraali. Kuolemansyntejä, Lumikin kanssa hengailleita kääpiöitä, viikonpäiviä, Aleksis Kiven veliromaanihenkilöitä ja maailman ihmeitä - kaikkia niitä on seitsemän. Ja jos kerran seitsemän on täydellisyys, niin eihän kahden seiskan päivästä voi odottaa mitään epäkuranttia? Priimaa pitäisi olla luvassa...
Hyvin epäluotettava laulu on tehty seitsemäisen ympärille. Seitsemän tuntia onnehen kertoo, että silloin ja silloin onnehen on seitsemän tuntia. Sanotaanko esimerkiksi, että kuuntelen laulun klo 13. Silloin onni saapuu klo 20. Ei muuta kuin odottelemaan. No, päätänkin kuunnella laulun uudestaan klo 16 ja onni ei tulekaan klo 20. Uusi saapumisaika on klo 23. Kolmas kuuntelukerta voisi ajoittua johonkin iltaan ja siitä taas seitsemän tuntia eteenpäin, joten uni voittaa... Mihinkään ei näemmä voi luottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti