Joskus sitä yllättyy omasta itsestään ja omista mieltymyksistään. Niin kävi eilen illalla. Olen elänyt tässä nahassa ja mielessä jo yli puoli vuosisataa ja luullut tuntevani esimerkiksi oman elokuvamakuni satavarmasti, mutta yllätyin ja yllätin. Eilen katsoimme toimintaelokuvan (Taken), josta pidin tosi paljon. Nautin suunnattomasti, kun Liam Neeson räiski ja mäiski, suolasi ja hakkasi, kaahasi ja törmäili. Totesin elokuvan lopuksi, että jos kerran tapetaan niin tapetaan sitten kunnolla. Ruumiita kun jäi Liamin jäljiltä kymmeniä. Luin myöhemmin, että elokuvasta on tehty jatko-osia, mutta en usko niiden säväyttävän ollenkaan tällä tavalla. Sama juttu kuin Tappajahain kanssa. Ensimmäinen on paras.
Tänään on varmasti luvassa taas joku rauhallinen ihmissuhdedraama tai perhekoukerokertomus. Tuo Taken riittää pitkäksi aikaa täyttämään sen piilevän tomintaelokuvavajeen, joka minulle oli kehittynyt pitkän ajan kuluessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti