Tänä aamuna on jotenkin satuolo, sellainen olipakerranfiilis. Ehkä se johtuu hyvin nukutusta yöstä, jolloin unta riitti reilut seitsemän tuntia putkeen. Tai sitten se johtuu kauniista aurinkoaamusta, joka odottaa meitä viettämään mukavaa pihapäivää. Tai on myös kolmas mahdollisuus ja se on se, että tässä iässä (56) alkaa satuilla milloin mitäkin. Luultavasti oikea lopputulema on näiden kolmen yhdistelmä. Joka tapauksessa fiilis on olipakerrantyylinen. Mutta ei mitään kermakakkuista Hollywoodia - ehkä pikemminkin realistista brittisarjaa ja illalla päivän päätteeksi itäsaksalaista nukkeanimaatiota. - Tällaisina aikatauluttomina aamuina ajatus juoksee hyvin vikkelästi ja pohdiskelu menee omia ratojaan... Senpituinense.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti