Löysin Oton arkistosta kuvan viiden vuoden takaa. Se on siltä kevättalvelta, jolloin meillä oli usein aamuisin vastapuristettua appelsiinimehua. Appelsiineja syödään toki edelleenkin (ja nimenomaan navallisia appelsiineja), mutta ei mehuna vaan fileinä. Minä olen sen verran onnettomuusaltis, että kovin terävää veistä ei käsiini anneta, mutta Mies uskaltaa hoitaa fileoinnin. - Aamu alkaa siis aalla ja appelsiinilla. Hidas aamu hieman hitaammin kuin työaamut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti