Kesässä on niin paljon ihania hetkiä, että niitä on mahdotonta laittaa parhausjärjestykseen. Päivän hohtava helle, illan viipyilevä valo, aamun heräävä lämpö ja öiden hämäryys. En osaa valita, eikä onneksi tarvitsekaan! Yksi parhaita hetkiä on kuitenkin se, kun herää aamulla siihen, että avoimesta ikkunasta kuuluu aamun ääniä ja kello on vasta kuusi ja voi vielä vetäistä pussilakanan päälle ja jatkaa nukkumista. Samaan aikaan on sekä lämmin että viileä, virkeä ja väsynyt. Yleensä sellaisina aamuina käy niin, että nukahtaa vielä tunniksi tai pariksi. Niin kävi tänäkin aamuna. Nyt on hyvä mieli ja olo aloittaa uutta päivää...
Jk. Kuva on lauantain illasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti