Perjantaina käveltiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Näyttely oli viimeistä viikonloppua avoinna. Taas kerran Iiun työt saivat hyvälle mielelle. Miehet kävivät myös Sibelius-museossa, mutta minä jätin tällä kertaa sen väliin. Olisin kuulemma voinut soittaa cembaloa, jos olisin ollut mukana.
Lauantaiksi varattiin opastettu kierros Paimion parantolaan. Ajeltiin puolen tunnin matka ja ihailtiin vehmaita peltoaukeita. Pihaan saavuttaessa jo itse rakennus huikaisi…
Opastus oli hyvä, meitä oli vain kymmenen ryhmä ja kierreltiin ympäri sairaalaa. Portaat olivat inhimilliset kävellä ja seitsemännen/ylimmän kerroksen kattotasanteelta aukesivat huikeat näkymät. Tuolla tasanteella tuberkuloosipotilaat olivat ottaneet raitista ilmaa ja hengitelleet päivittäin tuntitolkulla ja pakolla.
Kiitos Esikoinen, kun houkuttelit meidät mukaan! Yleensäkin kotoseen viettämään ”alkuperäisen perheen viikonloppua” ja sitten tuonne Paimioon.
Jk. Alkuperäisen perheen käsitteen loi Esikoinen. Hänen mielestään hän on se, jonka myötä meistä tuli perhe. No, lapsiperhe nyt ainakin. Onneksi Kuopus kestää/kestänee tämän ihmejaottelun…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti