Olen pohjimmiltani aika lailla perinneihminen. Kotiseutuyhdistyksen sihteeri olen ollut jo yli kaksikymmentä vuotta ja muutenkin pidän perinteistä. Räsymatot on mun juttu, samoin pelargoniat, vanhat arabiat ja kangaspöytäliinat.
Miehen kanssa laitettiin kattilat ja pannut yhteen kasaan kohta neljäkymmentä vuotta sitten. Kumpikin toi tavaroidensa lisäksi myös omia perinteitä. Sen verran samoilta huudeilta oltiin, joten mitään heimoyllätyksiä ei tullut. Alettiin saman tien luoda omia perinteitä, omia käytäntöjä ja omia tapoja. Ja neljäkymmentä vuotta on mennyt nopeasti, kun se oli melkein äskön…
Jk. Äskön on minun tuomani sana tähän perheeseen. Kirjakieli-ihmiset käyttävät öön tilalla eetä. Sana on periytynyt myös seuraaville sukupolville…
Perinteiden vaalija olen minäkin löytyy räsymatot ja kangasliinatkin. Meillä on tätä perinnettä mennyt kohta nelkytyks vuotta. Se on myös äskön, käytössä meidän murteessa.
VastaaPoistaEläköön murresanat! 😊
Poista"Äskön, sano ämmä öylöist"
VastaaPoistaJa toinen on se vaikea, jonka äiti laskettelee vauhdilla tuosta vain: "Tiä tiä on nin liukas kun piäskysen piä, täs menee pian että piä läiskähtiä"
Murteet on upeita, samoin vanhat sanat, sanonnat ja sananlaskut.
Kiitos ihanasta murrepläjäyksestä!
Poista