Tässäkin iässä (64) voi uusiutua tai sitten todeta unohtaneensa. Jompsin kumpsin. Joka tapauksessa olen perinteisesti juhannusaattoisin jakanut Larin-Kyöstin eli Karl Gustaf Larsonin runon Suvisia suruja. Kaiken lisäksi olen kuunnellut sen joka vuosi Tauno Palon laulamana ja aina hieman itkeä pillittänyt. Nyt ne jäivät kokonaan pois.
Onneksi kuitenkin Laurilan pihassa kasvaa juhannusruusu, kuistin maljakossa on juhannuskukkia (metsäkurjenpolvia) ja juhannusheila nukkui vieressäni aitassa. Juhannus on turvattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti