Runot on kuuluneet elämääni lähes aina. Olin kymmenvuotias, kun kirjoitin ensimmäisen runoni isän kirjoituskoneella. Siitä se alkoi. Pidän monenlaisista runoista ja olisin valmis nousemaan barrikadeille runouden puolesta. Yhden runon puolesta harmittaa tosi paljon. Aale Tynnin Kaarisilta on hieno, mutta sitä lausutaan/luetaan/tankataan aivan liian usein. Hyvä lukija on ookoo, mutta joka tapauksessa säälin niitä runotoiveillan vetäjiä, jotka joutuvat toteamaan, että taas kerran on Kaarisiltaa toivottu.
Jk. Tiesitkö, että Aale Tynni on olympiavoittaja? Vuoden 1948 olympialaisissa Lontoossa hän sai kultaa lyriikkasarjassa.
Jk. Kuva ei liity tekstiin.
Kouluaikana osallistuin johonkin runonlausunta kisaan "Kakskymmentä suvea sulta sain..." ja sijoituinkin.
VastaaPoistaMyöhästyneet onnittelut! :). Runoihmisiä siis sinäkin, kiva kuulla!
Poista