Ennen aamuseitsemää kävelin pihan poikki Kettulasta Iso-Laurilan puolelle ja huomasin ne. Siinä ne vaan hehkuivat ihan muina sammalleimuina. Ei auttanut muu kuin hakea sisältä tallennusväline ja ikuistaa nuo pinkit leimuavat.
Kuvaamisen jälkeen tulin taloon, kömmin sängylle, heitin viltin päälleni ja laitoin radion hipihiljaiselle soimaan viereeni. Volyymin kanssa saa olla tarkkana, jos aikoo ottaa vielä torkut ihan-oikean-yön jälkeen. Tälläkin kertaa onnistuin ja kello oli pitkästi yli kahdeksan (rehellisesti sanottuna puoli yhdeksän), kun lopetin torkkumisen ja nousin sängystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti