Ai että minua huvitti tuo otsikko, jonka löysin sunnuntaina vanhasta lehdestä… Huvitti ja osui oikeaan. Minulle nimittäin on käynyt juuri noin, kun tammikuussa -17 aloitin liikkumaan säännöllisesti. Keksin itseni liikkujana ja nyt on tilanne sellainen, että en enää osaisi elää liikkumatonta elämää.
Esimerkki eiliseltä. Aikomuksena oli kävellä 18,6 kilometriä, jotta saisin täyteen yhden haluamani luvun. No, lähdin aamulla lenkille ja lähdin päivällä lenkille ja lähdin vielä illallakin lenkille. Kilometrejä kertyi aikomani lisäksi viisi ylimääräistä. Oli tosi hyvä pössis ja mieli ja sää ja kengännauhatkin sopivalla kireydellä joka lenkillä. Uskallan sanoa jo ääneen, että minä rakastan kävelemistä!
Entisessä elämässäni minulle olisi tuossa tilanteessa käynyt niin, että tavoitekilometrimäärä olisi siirtynyt vaikkapa seuraavaan täyteen viiteenkymmeneen kilometriin :) Olisi jäänyt häiritsemään se, että "meni yli viidellä kilsalla" .
VastaaPoistaNo, näin keskellä kautta ei tuo häirinnyt! Ajattelin silloin illalla, että ”enää puuttuu yhdeksänsataayhdeksänkymmentäviisi eikä tuhat”… :)
Poista