On olemassa satoja ja tuhansia laulunsanoja, joista jotkut koskettavat ja jotkut taas ei. Ihan niin kuin muidenkin tekstien kanssa. Sitten taas tulee laulu, joka kaikkinensa on ihan ookoon kasi, mutta jossa on sisällä helmilause. Niin kävi syyskuun lopulla. Otto säilöi uskollisesti lausetta tähän aamuun asti ja nyt on lauseen aika. Onnen kaava on yhden suhde toiseen. Kadehdittavan hienosti sanottu! Vau! Sanaleikittelyä, tosiasiaa ja tunnetta samassa paketissa. Nyt sitten vasta etsin, kuka noin lauloi/laulaa ja vastauksena oli Teleks. Yhtye on kaksi miestä, joilla on elettyä elämää, osuvat sanat ja terävät kynät.
Kuva on eilisillalta, kun kävelin kohti rautatieasemaa. Olin luvannut kävellä Suurta (ja pitkää) Rakkautta vastaan. Onnen kaava oli ja on yhden suhde toiseen...
Olen tässä laulellut ilman ääntä: Kun tummeneepi yö, nään sinitaivaan. Mun sydämeni lyö nyt sulle vain! Taidetaan ajatella ihan samaa asiaa. Rakkaus on ainut säilyvä asia.
VastaaPoistaHyvin kiteytit! Rakkaus tosiaankin on ainut säilyvä asia.
Poista