Otsikon alkuosa on isä-Erkin lempilaulusta, loppuosa on minua. Viimeisin kokemus on tältä aamulta. Mies tuli herättämään vartin yli viisi ja kysyi, jaksanko lähteä kävelemään seuraksi. Mietin kahden sekunnin verran ja nousin sängystä.
Tiellä oli pimeää ja vähäliikenteistä. Muutama koirailija ja auto tuli vastaan. Juna lähti puoli seitsemältä ja Mies siinä. Kävelin kotiin ja mietin niitänäitä. Lähinnä aamukahvia, jota juon nyt seitsemän jälkeen. Maistuu kyllä tosi hyvältä!
Niin siitä otsikosta vielä... En olisi tällaisia aamukävelyjä kyllä tehnyt muutama vuosi sitten, joten otsikko tuli todistettua.
Kauhea jos ihminen ei muuttuis, mua ei ainakaan kestäis kukaan.
VastaaPoistaEntäs nyt? :)
Omat empiiriset tutkimukseni vuosikymmenien ajalta ovat osoittaneet monenlaista muutosta. Onneksi!
PoistaMoni asia muuttaa ihmistä; toiset parempaan ja toiset ehkä huonompaan suuntaan.
VastaaPoistaNiin kuin tiedät, sain 7 vuotta sitten ystävän, jota en olisi halunnut. Riesan. Kun useamman viikon sairaalassa olon jälkeen pääsin kotiin ja opettelin uutta elämää, oli Poika tulossa käymään. AM varoitti: "Äiti ei ole enää se sama äiti kuin ennen". Toki Poika siihen varmaan osasi varautuakin, hänhän se minut vierestään sairaalaan toimittikin ja toinen toisiaan tukien isänsä kanssa ne mun sairaalassaoloviikot elivät - viikot joista minä en tiedä enkä muista mitään.
En ole varma, olisinko halunnut muuttua :(
Mutta. Vuosien varrella Riesa on opettanut ja muuttanut taas uudenlaiseksi ihmiseksi: joskus heikommaksi ja joskus sitkeämmäksi ja kovemmkasi.
Silti olen valmis luopumaan Riesasta vaikka heti.
Riesa on nimensä veroinen, voin kuvitella... Joskus muuttuminen tapahtuu pakon kautta, joskus vapaaehtoisesti. - Olipa kökösti ilmaistu, mutta noin kuitenkin ajattelen / yritän ajatella.
PoistaMinultakin jäi varmaan osa ajatuksesta kirjoittamatta, mutta tuossakin se muutos osittain näkyy; ajatus jää kesken, keskittyminen on onnetonta :)
PoistaMutta siis: ei muuttuminen aina ole pahasta, senkin halusin sanoa.