Ai että minä rakastan kuvien ottamista ja etenkin canonisointia! Ei tainnut lähisuku tietää minua lahjoessaan seitsemän vuotta sitten keväällä, kuinka paljon tulisin ottamaan kuvia ja kuinka tärkeäksi jutuksi linssin läpi tuijottelu kehittyisi... Oinas hurahtaa milloin mihinkin aina täysillä, mutta tämä on kestänyt epäoinasmaisen kauan. Eli on ehtinyt kyllä muuttua jo krooniseksi. Pahoin pelkään, että parannuskeinoa ei ole luvassa...
Jk. Punaisista, vihreistä ja mustista linsseistä kokataan meillä aina silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti