Tänään on 23. kesäkuuta ja tänään tulee kuluneeksi 47 vuotta siitä, kun kävin ihkaensimmäisellä pianotunnilla. Silloin oli ensimmäinen juhannuksen jälkeinen maanantai ja asiasta oli sovittu pappilanpuiston juhannusaaton juhlassa Osmo-kanttorin kanssa. Tänään on siis aiheellista kuunnella jotakin pianomusiikkia - ei ehkä Aaronin pianokoulun levytyksiä (tuskin niitä onkaan olemassa), mutta jotakin muuta. Muistan vieläkin sen innon, jolla tämä lettipääpunkero pakersi ensimmäisiä harjoituksia ja saman innon tavoitan vieläkin, kun löydän netistä Yiruman sävellyksiä tai lainaan kirjastosta uusia suuria toivelaulukirjoja soitettavaksi...
Voi, osaisinpa minäkin soittaa muutakin kuin oikealla kädellä omasta mielestäni tunnistettavia kappaleita. Luulen tuntevani nuotit ja osaavani soittaa yhdellä kädellä, mutta en tosiaan tiedä tunnistaako kappaleita kukaan :D
VastaaPoistaMummolassa oli vanhat urut, en tiedä mistä ne oikein oli kotoisin, aika isot, ja niillä kävin soittelemassa silloin tällöin.
Nokkahuilua osasin soittaa, tuskin enää. Eikä AM ole oikein innostunut, kun välillä kysyn, että josko etsisin omani ja Pojan huilut tuolta kellarista. Vaikka itselläänkin on..öö..altto? nokkahuilu. Meillä vaan ne perinteiset sopraanonokkahuilut.
Kiitos musiikkikommentista! Asiasta kukkaruukkuun: huomisen postauksen kuva on omistettu sinulle kiitoksena ahkerasta kommentoinnista!
PoistaOi, kiitos jo etukäteen <3
Poista