Toukokuun lopulla luin tai kuulin mediasta seuraavan toteamuksen: Vanhemmilla voi olla lapsiinsa ohuet välit. Mikäliepikkuilveilijä minuun meni, kun jatkoin sitä saman tien mielessäni: tai paksut. Ja sanomattakin on selvää, että toteamus jatkoversiolla löytyy Steven muistiinpanoista!
Nyt voisin tehdä vielä toisen lisäyksen alkuperäiseen. Se välähti juuri nyt. Tärkeintä on, että ne joustavat. Eli annetaan omaa hengitystilaa, ei olla koko ajan vieri vieressä, ei jaeta ihan kaikkea tai ei läheskään kaikkea. Sitä voisi kutsua vaikkapa onnelliseksi elämäksi ja sitä se onkin. On siihen myös toinen sana, joka alkaa ärrällä ja päättyy ässään ja siinä on seitsemän kirjainta...
Höh. En tiedä olenko osannut päästää irti omastani, mutta sinne se lähti, "maailmalle", pienen pakon edessä, siviilipalvelukseen ja sille tielle jäi, pientä vaille 19-vuotiaana. Aluksi kävi kotona useammin, nyt käy tosi harvoin, kun työt ja opiskelu ja ystävät vie paljon aikaa. Hyvä niin.
VastaaPoistaMutta onhan äidillä ikävä ainokaistaan :) On isälläkin, mutta ei se myönnä ;)
Nyt kävi pikaisesti ja tulee seuraavan kerran juhannusaattona, ennen kuin lähtee lähtee taas kuukaudeksi Japaniin.
Onneksi on puhelimet, facet, messengerit, whatsappit... - Kiitos nykytekniikalle :D
Joka kerta kun poika lähtee, halataan ja sanon pojalle "oot rakas". Ei se mitään vastaa, mutta katsoo syvälle silmiin. Siitä tiedän, että "vastaa" samoin <3
Pikaisen analyysin tehtyäni voin todeta, että teillä on ihanan joustavat välit ja se ärrällä alkava sana on ihan selvästi havaittavissa!
PoistaMinusta hyvät välit ja molemmille oma rauha ja tekeminen...jouston varaa voi olla molemminpuolin.
VastaaPoistaJoustoa molemmin puolin, juuri niin!
Poista