sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Pienoisnäytelmä, jota en olisi halunnut seurata


Eilen satuin kuulemaan yhden äidin ja yhden tyttären välistä keskustelua lounaspaikassa. Molemmilla oli kauniit kesävaatteet, ikää nuoremmalla oli noin yhdeksän ja vanhemmalla sitten jonkin verran enemmän. He olivat ilmeisesti tulossa kevätjuhlasta, kun kerran aiheena oli todistus/betyg. Kaikki oli hyvin, mutta sitten äiti totesi, kuinka niin helpolla joistakin aineista olisi saanut paremman arvosanan ts. ruksin ylempään laatikkoon. Tytön olemus ikään kuin lysähti, leveä hymy kapeni ja jälkiruokakaan ei enää näkynyt maistuvan. Äiti ei tuntunut huomaavan, vaan jatkoi. Minua suretti, mutta samalla näin mielessäni otollisen pienoisnäytelmäaiheen... Anteeksi/förlåt!

6 kommenttia:

  1. Niin. Niin pienestä se on kiinni. Ja niin monella tavalla voi asiat esittää. Kaikkea ei tarvitse aina sanoa ääneen, latistaa toisen hyvää mieltä. Tuli vähän paha mieli, kun näin silmissäni tuon tapahtuneen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pieni tyttö on tänään saanut nauttia ensimmäisestä kesälomapäivästä onnellisena!

      Poista
  2. Meillä oli jotenkin ihan toisinpäin, kun kuopus vähän luimisteli, kun ei tällä kertaa kaikki ruksit ollutkaan siellä reunimmaisena. Minä päin vastoin totesin, että näin on oikein hyvä, täydellinen ei tarvitse olla ja että olen todella ylpeä hänestä. Kuten esikoisestakin, tietty!

    Meitä on niin moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsistaan saa ja pitääkin olla ylpeä! Hyvä sinä, hyvä te!

      Poista
  3. Olikohan äidillä tarkoitus innostaa vai lannistaa.??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin jäin miettimään... Tyyli vaan ei oikein toiminut, jos oli tarkoitus innostaa.

      Poista