Rakastan sanoja, lauseita, tilannekomiikkaa ja tilannetragediaa. Verbaalitykitys on ainoa sotimismuoto, jonka kannalla olen ja verbaaliakrobatia on ainoa ja mieluisa urheilulaji. Tällä viikolla keksin itse yhden ilmauksen: luppakorvaluterilainen. Se oli vastine yhden ystävän pystykorvaluterilaiselle. Esikoiselta lainaan yhden: hektinen kärrynpyöräelämä. Se on ilmeistä sukua oravanpyöräelämälle, oletan.
Jk. Eilen illalla innostuin tekemään myös blogille oman instagram-tilin. Se löytyy osoitteesta instagram.com/arkeilija. Tervemenoa katsomaan!
Haluan ehdottomasti kuulla lisää pystykorva- ja luppakorvaluterilaisuudesta! Tulee tiettyjä mielikuvia, mutta minkälainen ajatus siellä alunperin on takana ollut?
VastaaPoistaNo, kyseessä oli vain taas sitä akrobatiaa! Yksi Facebook-ystävä (pappi) sai nimipäiväonnittelut yhdeltä yhteiseltä ystävältämme (pappi)ja onnittelut olivat pystykorvaluterilaiset onnittelut. Olin jo ehättänyt onnitella ihan tavallisesti ja lisäsin sitten myöhemmin, että omat onnitteluni olivat luppakorvaluterilaiset. Luppakorva ja luterilainen kun kuulostavat sanana jotenkin samanlaisilta...
VastaaPoistaOkei!
PoistaMulle tulee pystykorvaluterilaisuudesta mieleen sellainen ärhäkkä, jopa vähän päällekäypä kristillisyys. Luppakorvaluterilainen taas kattelee sivusta ja hyväksyy ateistit ja agnostikotkin ;-)
Ihan hyviä mielleyhtymiä!
Poista