Eilen lauloin muistotilaisuudessa 'Mun sydämeni tänne jää'. Tänään sitten heti herättyäni (7.05) tuo laulu alkoi soida mielessäni ja pääsin ruotimaan sitä aamutuimaisilla aivoilla... Laulun sanoissa ei toki ole mitään vikaa ja se ei olekaan mikään ihme, sillä Juha Vainio oli loistava tekstintekijä. Omalla kohdallani haluaisin mieluummin, että sydäntä jää moneen paikkaan palanen, sillä en edes osaisi sanoa, mihin se jäisi kokonaan. (Anteeksi, Juha Vainio!) On jokilaaksoa, johon sydäntäni jää. On kaupunkeja, on hämäläistä ja keskisuomalaista perinnemaisemaa, on ulkosaaristoa. Niihin kaikkiin on jo jäänyt pala sydäntäni ja moneen muuhun paikkaan myös.
Ehkäpä Juha Vainiokin tarkoitti sitä, että sydän jää tänne rakkaisiin paikkoihin, ei vain yhteen paikkaan? Siitä huolimatta, että sanoissa sanotaan "aina asuinpaikalleen". Sydän ottaa asuinpaikakseen pienen palan aina sieltä, missä sen on hyvä olla. Ehkä Juhakin tarkoitti sitä?
VastaaPoistaViimeinen pala jää sitten sinne viimeiselle paikalle.
Itse on eilen ja tänään miettinyt, voiko sydän olla yhtä aikaa "tyhjä, mutta kuitenkin niin täynnä, että pakahtuu"? Olin viikon reissussa, kerron siitä tarkemmin omassa blogissanin myöhemmin, ja tapasin siellä kymmeniä, satoja, rakkaita ihmisiä - ja nyt kun kaikki ne ihmiset ovat poissa, tuntuu tyhjältä. Mutta kaikki se mitä sain heiltä viikon aikana, täyttää sydämeni ja sillä voimalla elän pitkään - ihania ihmisiä, joita tuli ikävä jo kun katselin heitä lähtöjuhlassa :) Sekavaa, mutta en osaa sitä paremmin selittää :)
Ihan niin kuin viikossa tuli ikävä kaikkia teitäkin!
Hyvät perustelut, ehkä Juhallakin oli tuo ajatus!
PoistaMinäkin jo ehdin ikävöidä sinua...