Ajatuksia blogosfääristä

Olen kirjoittanut blogia keväästä -09 alkaen ja vielä kauemmin olen lukenut monenlaisia blogeja. Blogimaailma on hyvin mielenkiintoinen ja asioiden jakaminen siellä menee hyvin laidasta laitaan. Joku kertoo suunnilleen kaiken elämästään, joku hyvin salavihkaisesti paljastaa joitakin pikkudetaljeja, joku jakaa kuvissaan lapsensa ja lapsenlapsensa, joku ei julkaise edes hiusmarron kuvaa. Taidan itse olla aika lailla keskitien kulkija bloggaajana. Meidän huusholli ja piha on kyllä tullut kuvattua varsin tarkkaan (jossakin vaiheessa minua kutsuttiin puolen hehtaarin metsän kuvaajaksi)  ja kuvat julkaistua, mutta eipä juuri lasten kuvia eikä lapsenlapsestakaan muuta kuin pari käsi-ja jalkakuvaa. Näin on hyvä. 

Fyysinen pahaolo ja henkinen morkkis

Tänään on teemapäivä, jota en aio missään tapauksessa viettää. On nimittäin Pekonipäivä. Päivän kunniaksi (?) aion kertoa yhden jutun, joka minulle sattui syksyllä -14. Olin töissä ja keittiössä oli laitettu valmiiksi naistenpiirille tai muulle ryhmälle kahvitarjottavat. Suolakeksit on aina olleet suurta herkkuani ja huomasin, että niitä oli kokonainen vadillinen odottamassa. Otin yhden ja ehdin haukata ja nielaista siitä puolikkaan, kun tajusin maussa jotakin outoa. Varsin outoa ja kummallista. Roskapussin päällimmäisenä oli vielä käärepaperi, josta tsekkasin tuoteselosteen. Tässä tapauksessa sain siis rangaistuksen näpistyksestä saman tien, sillä olin näpistänyt yhden pekoninmakuisen suolakeksin... Loppupäivän minulla oli fyysinen pahaolo ja henkinen morkkis. Näpistyksestä ja lihansyönnistä. 

Agenda 2016: Väinö Linna ja/och Vårt land

Vuosi alkaa olla melkein lopuillaan ja on aika suunnitella uudenvuodenlupauksia, jos nimittäin sellaiset kuuluvat omaan pirtaan. Minä olen julkisesti oman perheen kuullen jo julkistanut kaksi lupausta/aikomusta. Molemmat liittyvät ruotsin kieleen. Lupaus 1: aion lukea vuoden 2016 Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ruotsinkielisenä käännöksenä. Ostimme kirjat kesällä 2013 Nauvosta yhdestä osto- ja myyntiliikkeestä kolmen euron hintaan (eli euro per kirja). Lupaus 2: aion opetella Maamme -laulun sanat ruotsiksi, jotta osaan tarvittaessa laulaa ne.  - Ruotsin kieli ei ole koskaan minulle mikään pakkoruotsi, vaan olen aina pitänyt siitä. Helposti omaksuttavaa ja helposti luettavaa ovat olleet ainakin ne kirjat, joita aikaisemmin olen lukenut. Toivottavasti olen edelleen samaa mieltä, kun olen Linnani lukenut/ jag har läst min Linna. 

Talosta ei enää kuulunutkaan väyväy

Eilen illalla meillä ensimmäiset joulututut pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ynnä lapsen ja lähtivät junan kyydissä takaisin sinne seudulle, jossa he ovat verotettavina. Ja ikävä iski saman tien, kun talosta ei enää kuulunutkaan väyväy.

Onneksi toiset joulututut vielä jäivät pariksi päiväksi... Illalla pelattiin Carcassonnea. Miniä voitti ja minä tulin toiseksi, joten siinä tärkeimmät. Tänään käyn olemassa seitsemän tuntia töissä. 

Tyhjän taulun päivä vai hedelmäkakkua ja paperilumihiutaleita?

Tämä päivä on oikeastaan vielä tabula rasa eli tyhjä taulu. Toisaalta olen kyllä kalastanut tiedon valtamerestä kaksi tietosinttiä. Ensimmäisen mukaan tänään on hedelmäkakkupäivä ja toisen mukaan myös paperilumihiutaleiden leikkaamispäivä. Hedelmäkakun tekeminen ei ole minun juttuni, mutta onneksi samassa taloudessa asuva paras kaverini osaa tehdä ko. kakkua. Eli kakun osalta teemapäivä onnistuu. No, askartelu ei myöskään ole minun juttuni ja kaikkein huonoin olen juuri tuollaisissa leikkausjutuissa, jos piirtämistä ei lasketa. Onneksi se paras kaverini on luultavasti hyvä myös paperilumihiutalejutussa.

Buukattu Laurila

Laurila on nyt buukattu täyteen, kun eilen kaksi junaa toi väkeä joulunviettoon. Jouluateria n:o 2 syötiin iltakahdeksan jälkeen sen jälkeen, kun kaikista nuorin oli ensin saanut syötyä oman perunakuhakesäkurpitsa-annoksensa. Myöhään illalla availtiin lahjoja ja kaikki tuntuivat tyytyväisiltä saamiinsa muistamisiin. 

Tälle päivälle on luvassa perinteistä pizzaa, leikkimistä vauvan kanssa, kissan silitystä, yhdessäoloa, kiireettömyyttä, muistelemista ja oleskelua. Sellaista ihan tavallista, mutta silti jotakin aivan ihanaa. Kutsuisin sitä rakkaudeksi...

Tuo kotihin, jos toiseenkin

Mitä minä kertoisin jouluaatosta? Ainekset olivat paikoillaan. Puuron- ja sopankeitto, joulurauhan julistuksen kuunteleminen & katseleminen, pienet joulutirsat, hautausmaalle kävely kynttilöiden ja parhaan kaverin/joulumiehen kanssa, muutaman kynttilän syttely omalle pihalle, joulusauna, jouluruoka (laatikot olivat kaikki onnistuneet hyvin!), joulumusiikin kuuntelua pitkin päivää, viestittelyä, muutaman joululahjan avaaminen ja ihastelu, torttukahvit, pasianssia, sanaristikon tåyttämistä ja yleistä jouluhyrinää. Päivän kruunasi se, kun sähköpostiin tuli muutama valokuva maailman ihanimmasta pikkutontusta... Tänä iltana nähdään onneksi irl... Talo täyttyy, sydän myös...

Jk. Esikoinen kielsi pienenä poikana aina kaikkien laulujen sanojen mielvaltaisen muuttamisen toteamalla, ettei laulua saa pilkata. Uhmaan taas kerran ja muuntelin otsikon laulua...

Etsin joulun tunnelmaa

Minä etsin joulun tunnelmaa,

utuista niin puhtaan valkeaa.

Kadotin sen johonkin, miten saisin takaisin?

Turhaan etsin lauluja sekä joulutauluja.

Minä etsin joulun tunnelmaa,

tahtoisin vain sen nyt tavoittaa.

Jätän kiireen menemään,

tähän hetkeen jään.

Joulurauhaa,

Merry Christmas,

Frohe Weihnachten!

Näin muistat toivotukset takaa vuosien...

Kun joulumielen tavoitat, se sydämeesi jää - ja vierelläsi huomaat monta hyvää ystävää!

Tämä joulu löytyi sittenkin,

vaikka niin mä ensin epäilin.

Olkoon lumi, musta sää, valkeus tai pimeää -

kuulet tutun sävelen, tunnet lyönnit sydämen.

Tämä joulu löytyy minulle,

tahdon sen nyt antaa sinulle.

Jätä kiire menemään,

tähän hetkeen jää!

Joulurauhaa,

Merry Christmas...

.....

Hyvää joulua!

Olen suuri ja onnellinen

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." Hieno ja syvällinen lause, jonka olin joskus kirjoittanut muistilapulle (kirjaston lainauskuitille) ja johon olin liittänyt lisätiedon: joku venäläinen kirjailija. Googlaamalla selvisi, että tuolla lauseella alkaa Leo Tolstoin Anna Karenina.

"Olen pieni ja onnellinen" on yhden lastenlaulun alku. Minä puolestani olen suuri ja onnellinen. Onnellinen monesta asiasta, monesta ihmisestä, tulevasta joulusta ja kuluneesta syksystä. Siksi sydän.

Tuleeko teille jouluvieraita vai joulututtuja?

Eilen klo 17.01 aloitin jouluvapaan viettämisen. Sitä on luvassa ensi maanantaihin klo 10 saakka, mutta ei tässä ole tarkoitus levätä laakereilla tai pahnoilla. Kotijoulua on valmisteltava. Maustekaapin ja maustelaatikon siivosin, muuten kaapit saa olla siivoamatta. Jos meille olisi tulossa jouluvieraita, yrittäisin ehkä kiilloittaa kilpeäni puunaamalla kaappeja. Onneksi meille kuitenkin tulee joulututtuja, jotka tietävät ja tuntevat huushollimme... 

Tänään on talvipäivänseisaus. On vuoden lyhyin/lyhin päivä eli auringon noususta sen laskuun on pienin mahdollinen aikamäärä. Ollaan siis ihan pohjalla ja minimissä. Maksimoin minimiyden ja nukuin puoli yhdeksään! 

Suussa sulavat pikkuleivät

Wilhelmiinat (n. 80 kpl)

200 g voita tai margariinia

200 g sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

4-5 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri.

Lisää siirappi ja keltuainen.

Sekoita jauhot, sooda ja vaniljasokeri ja lisää seokseen.

Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Muotoile neljäksi tangoksi (kaksi tankoa /pelti).

Paista 175 asteessa vajaat 10 minuuttia.

Leikkaa heti paistamisen jälkeen viipaleiksi.

......

Paistoin kauemman aikaa eli 15-17 min.
(Uunikohtainen asia.)

Ohje saatu Sari-kälyltä.

Hyvä pikkuleipäresepti shakinpelaajille ja (muille) joululeipureille

Shakkiruudut

200 g voita tai margariinia

100 g sokeria

3 tl vaniljasokeria

2-4 tl kaakaojauhetta

300 g vehnäjauhoja

Voi, sokeri ja jauhot sekoitetaan notkeaksi taikinaksi.

Osaan taikinaa sekoitetaan vaniljasokeri,
osa värjätään ruskeaksi kaakaolla.

Taikinasta leivotaan 4 tai 9 kapeaa pitkää tankoa,
jotka asetellaan päällekkäin,

niin että valkoinen tulee tummaa vastaan ja päin vastoin

poikkileikkauksen muodostaessa shakkiruudutuksen.

Leikataan viipaleiksi ja paistetaan 175 asteessa 8-9 min.

(Kodin herkkuleivonnaiset, Kauppiaitten Kustannus Oy 1969)

Mukava päivä 2

Eilen oli aikomus tehdä monta asiaa. Ja niin tehtiinkin. Yhdessä ja erikseen. 

- porkkanalaatikot (3 isoa ja 1 pieni)

- shakkiruutupikkuleipiä

- parmesaanipikkuleipiä

- imelletyt perunalaatikot (3 isoa)

- päiväunet

- sukankudin

- illan elokuva Lyonin teurastaja

- kirjan lukeminen loppuun ( Inga Röning:Hippiäinen).

Mies kuori porkkanat. Mies kuori kuumat perunat. Mies teki shakkiruutupikkuleivät.

Minä tein laatikot loppuun ja parmesaanipikkuleivät ja kudoin ja luin.

Yhdessä nukuttiin päiväunet ja katsottiin elokuva.

Mukava päivä

Eilen oli tosi mukava päivä. Siihen kuului: hidas aamupala, kaupunkikierros, viimeisten joululahjojen ostaminen, osan joululahjarahoista sujauttaminen joulupataan, kivoja pikkuputiikkeja (Pienikamari ja Harjun Paperi),  lounas kaupunginkirjaston Novellissa, ruokakirjojen lainaaminen, jouluherkkuostokset isosta kaupasta ja vielä paluumatkalla omasta kunnankirjastosta ison kirjapinon (10 kpl) lainaaminen. Ja tietysti sitten myöhemmin iltasauna, iltatee ja iltaelokuva kotona. Niin ja lanttulaatikoiden tekeminen ennen saunaa. Ja sukanvarren kutominen elokuvan aikana.

Tämä päivä tuoksuu porkkanoilta ja perunoilta. Ehkä myös shakkiruuduilta. Ja ei sitä tiedä, vaikka tuoksuisi myös parmesaanilta...

Luvassa yhtä sun toista, kuvassa kolme maatuskaa

Torstai. Henkilökohtainen kalenterini näyttää neljän vapaapäivän rypästä. Ei paha! Luvassa on yhtä sun toista. Laatikointia (porkkana, lanttu, peruna), leipomista, jonakin päivänä joulupadalla käynti jne. Joulu tulla jollottaa ja tänäkin vuonna mietin, mitä se jollottaminen on...

Tänään iloitsen muustakin kuin vapaapäivistä. Iloitsen pienestä lumirippeestä. Iloitsen ystävän saamasta vakituisesta työpaikasta, sillä hän on nainen paikallaan! 

Agneta, Agricola, Assar, Beata, Ignatius, Jouko, Latsarus, Lazarus

Tänään täyttää saksalainen säveltäjä Ludwig van Beethoven 345 vuotta ja englantilainen kirjailija Jane Austen 340 vuotta. Lähes ikätovereita siis. Beethovenia olen jonkin verran soittanut pianotunneilla ja sittemmin huvikseni. Austen on jäänyt oudommaksi, vaikka "adoptiosiskoni" onkin häntä minulle monta kertaa suositellut elokuvien ja kirjojen muodossa. 

Tänään nimipäiväsankareita nykyisessä kalenterissa ovat Auli, Aulikki ja Aada. Otsikon nimiluettelo kertoo, keitä onniteltiin ennen-muinoin-kalenterissa. Komea lista!

Tämän puistotien matkan verran ja tämän tien ja vielä tämän tien...

Tänään meillä on merkkipäivä. Tulee kuluneeksi kolmekymmentäkolme vuotta siitä, kun ostettiin valkokultaiset kihlasormukset. Meidän oman laskuoppimme mukaan olemme olleet kihloissa nyt kuusikymmentäkuusi vuotta ja naimisissa kuusikymmentäneljä vuotta. Yhteensä siis satakolmekymmentä vuotta. Kyllä siinä jo oppii toista vähän tuntemaan! Yhä edelleen ollaan päättömästi ja puhkipahkisti rakastuneita. Hullua, mutta mielenkiintoista.

Meillä on ollut aina monta merkityksellistä runoa. Yksi ihan alkuajoilta viehättää edelleen. Tarjoillaan se tällä kertaa Kaivopuistossa otetun kuvan kera...

Joulu tulee ja posti kulkee

Eilinen päivä oli joulumuistamispäivä. Viime viikolla tein joulukorttien koristeluosat valmiiksi ja tälle päivälle jäi loppuviimeistelyä, liimaamista, kuorittamista, postimerkittämistä ja tarroittamista. Nyt on kuutisenkymmentä korttikuorta valmiina odottamassa, että suurin osa lähtee tänään postiin ja muutama sitten kulkee käsipostissa.

Tontut olivat käyneet Kirkkokadulla, Aatelitiellä, Niukkalantiellä ja Lylykaaressa ikkunoiden alla kurkkimassa ja todenneet, että kaikissa noissa paikoissa oli ystävä ollut kiltisti koko vuoden. Siispä pakkasin pienet muistamiset ja nekin lähtevät tänään postin kuljetettavaksi. Eikä sitten hypistellä paketteja ennen jouluaattoa!

Lucia on Valotar

Tänään on Lucian päivä. Vaaleahiuksinen neito kynttiläkruunu päässään ja kynttilä kädessään on päivän henkilö. Minusta ei koskaan ole ollut Luciaksi ja tummatukkaisia ovat myös tytär ja miniä. Helmi-kissalle en missään tapauksessa uskaltaisi viritellä kynttiläkruunua päähän, joten ratkaisin asian valitsemalla päivän kuvaksi vähän-sinne-päin-Lucian. Valo on kuitenkin se pointti ja sitä on. 

Siivoatko tavan vuoksi, tavan takaa vai tavattomasti?

Martoilla on ollut hyvä slogan, jota siteeraan mielelläni tähän aikaan vuodesta: Siivoa kaappisi, jos aiot viettää niissä joulun. Siivosin mm. maustehyllyn, mutta en aio kököttää sillä hyllyllä jouluna. En myöskään aio ahtautua kuivatavarakaappeihin, en kiivetä kirjahyllyihin enkä sulkeutua joulun pyhiksi vaatehuoneeseen. Siivoan kaikenlaisia kaappeja ja laatikoita justiinsa sen verran, mitä haluan ja teen sitä silloin, milloin haluan. Jos joulun alla, niin sitten joulun alla. Jos ei joulun alla, niin sitten ei. - Toivotan stressivapaita päiviä jokaiselle!

Lapsi on ihminen syntymästä murrosikään, sanoo Wikipedia

Tänään klo 13.27 tulee kuluneeksi 31 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja parhaasta kaverista tuli isä. Edellisiltana synnytys käynnistyi samaan aikaan kuin telkkarista alkoi Hitchcockin Psyko. Ehkä juuri siksi esikoinen on ollut aina hyvin kiinnostunut elokuvista!

Äitiys on monesti rankkaa, mutta ei lapsena olokaan aina niin helppoa ole. Ollaan esikoisen kanssa hyvät kaverit edelleen (kuopuksen kanssa myös),  josta olen hyvin onnellinen. Parhaita asioita maailmassa on esikoisen hyrisevä nauru ja lämpöisenlempeä puheääni... Onnea, esikoinen!

Ukulele soi!

Minulla on ollut oikeastaan välivuosi joululauluista. Olen kyllä kuunnellut joululauluja levyiltä, opastanut piano-oppilaita laulujen soittamisessa, laulattanut parina tiistaina työkeskuksen laulupiirissä joululauluja, mutta siinä se sitten onkin ollut. Tähän asti. Eilen illalla osallistuin joululaulutilaisuuteen uteliaisuuttani. Otsikko oli siinä se, joka vetosi ja houkutteli. Laulamme joululauluja ukulelen säestyksellä. Ei siis ihan peruskauraa eikä tavisruista.

Oli hauska tilaisuus. Ei ryppyotsainen ja ukulele sopi hyvin monentyyppisten laulujen säestykseen. Laulumonisteessa oli kolmetoista laulua. Ensimmäisenä En etsi valtaa, loistoa ja viimeisenä Happy Xmas. Sain joulumielen, kiitos!

E niin kuin elämyksiä

Eilen oli elämyspäivä. Herätyskello oli soimassa puoli seitsemältä, mutta heräsin luomusti vartin yli kuusi. Taivaalla oli komea Turkin lippu eli kuu ja tähti. Parin tunnin junamatkan jälkeen olin Helsingissä. Ensimmäinen kohde oli Ateneum ja siellä Henri Cartier-Bressonin näyttely. Mustavalkokuvat olivat upeita, mutta samanlaista tajunnan räjäyttävää kokemusta en saanut mitä sain kesällä 2010 Kuopion Viktor Barsokevitsch-valokuvakeskuksessa. Silloin tulin valokuvauskoon...

Seuraava elämys oli Twisted Street Kitchen, aasialaista ruokaa tarjoava lounaspaikka. Lounastreffiseuraksi sain esikoisen ja hänen vaimonsa. Tofucurry oli mielettömän hyvää, suosittelen kaikille mausteisesta ruoasta pitäville.

Sitten menin HAMiin tutustumaan Ai Weiwein näyttelyyn ja hullaannuin täysin. Installaatioita, veistoksia ja valokuvia. Kiertelin, katselin, otin kännykällä kuvia (mm. tämän postauksen kuvat) ja istuskelin pohtimassa ja miettimässä.

Sitten shoppailin esikoisen kanssa. Illalla Tehtaankadulla silitin kissaa, pelattiin koukuttavaa Eckoloa, syötiin couscous-salaattia, lämpimiä vuohenjuustohunajapatonkipaloja, nutellakakkua ja juotiin kahvia. Kiva ilta. Tuli aika kävellä asemalle ja hypätä junaan. Tämä oli lomaspäivä 6/11.

Onnea Sibelius, onnea Sasu!

Tänään onnittelukukkien saajia on kaksi: Jean Sibelius ja veljenpoikani Sasu. Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta, Sasun huomattavasti vähemmän. Pieni anekdootti ensin mainitun  realistisesta elämästä sallittaneen... Sibeliuksen tyttäret olivat kysyneet isältään, miksi tämä säveltää pianokappaleita eikä sinfonioita. Tähän isä oli vastannut: Jotta te saisitte voileipiä. Rahasta kun oli puute monta kertaa. 

Yksi elämäni suurista hetkistä oli sunnuntaina, kun kuulin Sibeliuksen Finlandian ihan irl. Se oli järisyttävä kokemus. Varsinkin, kun orkesterin osaamisen puolesta ei tarvinnut jännittää...

Väärinymmärrys ja floppi

Pari päivää sitten satuin katsomaan televisiosta haastatteluohjelmaa ja siinä oli yhden keskustelijan nimen alle laitettu titteli kokemusasiantuntija. Jäin sitten myöhemmin pohtimaan ja fundeeraamaan titteliä enemmän ja kirjoitin sanan itselleni muistiin myöhemmin käytettäväksi. Ko. ohjelma käsitteli huumeita ja kokemusasiantuntija oli entinen käyttäjä. Kokemukset olivat olleet monenlaisia - aluksi hyviä, sitten huonoja ja lopuksi hyvin huonoja. Summa summarum: erittäin sopiva titteli, vaikka se ensin hieman ihmetytti juuri tuossa yhteydessä. Suomen kieli on kekseliästä ja mahtavaa!

Jk. Nyt sitten googlasin ja sain tietää, että kokemusasiantuntija on ihan koulutuksen saanut ihminen, jolla on omakohtaisia kokemuksia päihdeasairauksista,psyykkisistä tai somaattisista sairauksista. Anteeksi, jos kirjoitukseni loukkasi - se ei missään nimessä ollut tarkoitus.

Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyys on yksitoista kirjainta. Mitä muuta se on? Itsemääräämisoikeutta, päätäntävaltaa, joulukuun kuudetta, sinivalkoisuutta. Itsenäisyydellä ja itsepäisyydellä ei sanoina ole kuin yhden kirjaimen ero. Asenteena kuitenkin huomattavasti enemmän, kun ensimmänen on tavoiteltava ja jälkimmäinen ei-tavoiteltava ominaisuus.

Mitä on itsenäisyys? Se on sitä, kun tyttö valitsee koulussa tekniset työt mieluummin kuin tekstiilityöt ja kun poika valitsee siviilipalveluksen varusmiespalveluksen sijasta. Muun muassa sitä. Ja tietysti Sibeliuksen Finlandia!

Sana, joka tuli ensimmäiseksi mieleen oli sarveiskalvo

Yksi ikuisuusaihe tai ainakin lähes ikuisuusaihe blogimaailmassa on se, kuinka paljon bloggaajat joutuvat kärsimään julkisuudesta. Okei, myönnän toki, että tällä lukijamäärällä minun on hieman vaikea asettua kärsimyskruunuosaan. Saamani palaute ja saamani kommentit ovat olleet myönteisiä ja ainoat tähänastiset negakommentit ovat tulleet siitä kirjoituksesta, kun rohkenin kummastella virpomis- ja pääsiäistrullikulttuurin suloista sekamelskaa. Pienellä paikkakunnalla bloggaaminen on muutenkin varmasti erilaista. Täällä tunnetaan ihminen joka tapauksessa ja hänestä tiedetään asioita ja blogi on vaan jonkinlainen ryyti siinä keitoksessa.

En ole kärsinyt päätöksestä aloittaa bloggaaminen. En usko, että veljilleni tai lapsilleni on soiteltu ja tarjottu rahaa, jotta he kertoisivat minusta henkilökohtaisia asioita. Blogin myötä olen saanut uusia ystäviä. Olen siis onnellinen bloggaaja. 

Jk. Päätin tällä kertaa arpoa aivoissani otsikon. Tuo sana tuli ihan oikeasti ensiksi mieleen.

Sirpa -matkasilitysrauta jokaiselle, jolla on vain Iso-Rauta!

Eilen oli kirpparikierrospäivä. Suurin osa saalista oli kirjoja (8 kpl), lisäksi muutama pianovihko, lapsenlapselle liinavaatteita, body, tonttulakki ja pari lautasta, kolme piparimuottia, kaksi leffaa, matonpätkä ym. Löysin myös vuoden 1952 Kotilieden ja siinä oli vallan hauskoja mainoksia. Taidanpa leikkailla lehdestä onnittelukortteihin ja lahjapaketteihin sopivia kuvia. Lehden sivut ovat luontaisesti ruskehtavia, joten tämän postauksen kuvallekaan en tehnyt muuta kuin rajasin. Seepian sävyä suoraan 50-luvulta...

Lauluni aiheet ja monet muut

Tänään täyttää säveltäjä Toivo Kärki 100 vuotta. Tuonilmoisiin onnittelut! Kärjen kuolemasta tulee ensi keväänä kuluneeksi jo lähes neljännesvuosisata. Ilpo Hakasalon kirjoittamasta muistokirjoituksesta lunttasin, että julkaistuja sävellyksiä on noin tuhatseitsemänsataa. Huima määrä! Pidän monista Kärjen kappaleista ja jossakin vaiheessa onnistuin ostamaan omaan nuottihyllyyni kaksi nuottikirjallista tangoja ja muita. Niitä olen soittanut takavuosina mm. verenluovutustilaisuuksissa taustamusiikkina...

Tänään kuuntelen päivänsankarin kappaleita. Ihmettelen tänään(kin) sitä, miksi säveltäjän kunniaksi tehdyistä postimerkeistä tehtiin aika kököt...

Joku odottaa joulukorttiasi

Joulukuun toisessa päivässä ollaan menossa eli joulukuun korkkaaminen sujui hyvin. Eilen sain yhdeltä piano-oppilaalta lahjaksi maukkaan taatelikakun. Yhdet palaset maisteltiin ja loput kakusta laitettiin pakastimeen. Eipähän tarvitse tehdä taatelikakkua jouluksi eikä hedelmäkakkua, sillä leipova aviomies oli maanantaina ennättänyt leipoa englantilaisen hedelmäkakun.

Seuraava aikataulua vaativa puuha on joulukorttien tekeminen. Idea ei ole vielä täysin valmis, mutta ensi viikolla pidän jonakin iltana yhden ihmisen talkoot. (Tarvitaan: askartelutarvikkeita, joulumusiikkia, glögiä, klementiinejä.) Päähänpinttymä on tehdä itse aina joulukortit - tosin jonakin vuonna on hankittu Unicefin kortit ja yhtenä vuonna paikallisen työkeskuksen kortit ja joku muu poikkeuskin taitaa vahvistaa säännön. 

Jk. Aika hieno ja osuva tuo kuvan lause! Bongattu yhden ison ja komean maalaistalon "kesähuoneen" seinältä. 

Elokuvan nimi ei pidä meillä paikkaansa!

Eilen oli pitkä työpäivä ja illalla vielä kaksi kokousta peräjälkeen. Onneksi tarjolla oli suussasulavaa joulupuuroa rusinasopan kera ja maistuvat kahvit talonemännän debytoidessa Brita-kakun kanssa. Totesimme, että kannattaa/voi tehdä toistekin!

Kotimatka oli pimeä ja vetinen, mutta onneksi hyvä ystävä toi kotipihaan asti. Illan päätti ranskalainen elokuva Rakkaus kestää kolme vuotta. Olemme eri mieltä, meillä se on kestänyt jo kuusikymmentäkuusi vuotta, jos kerran ollaan oltu yhdessä jo kolmekymmentäkolme vuotta. Rakkauden laskuoppi on erilainen kuin Ojalan...

Paras mahdollinen maustekakku

Taas yksi takuuresepti/luottoresepti jakoon... Resepti on peräisin Kuluttaja -lehdestä 8/2000 ja esikoinen kirjoitti sen omin pikkukätösin reseptikansion väliin seuraavan vuoden helmikuussa.

200 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

2 tl inkivääriä

2 tl pomeranssinkuorta

3 munaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Vaahdota pehmeä rasva, sokerit ja vaniljasokeri.

Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita leivinjauhe ja mausteet jauhojen joukkoon ja lisää

seos taikinaan siivilän läpi.

Levitä taikina voideltuun rengaskakkuvuokaan.

Vedä kakun pintaan keskelle lusikalla ura,

jotta kakku nousee tasaisemmin.

Paista uunin alimmalla ritilätasolla 40-50 minuuttia.

On aika perustaa kuoro

Tänään on Hoosianna-päivä ja on siis aika laittaa Hoosianna-tontut pianon päälle. Ihan kunnollinen kuoro tulee kahdeksastatoista laulajasta! Yhdeksästoista on sitten tuo oikeassa reunassa oleva pikkutonttu, jolle ei ole uskottu nuotteja. Hän pitää kädessään joulukorttia.

Hoosiannasta muistuu mieleen lapsuus ja siihen aikaan Hoosianna kuultiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina vain kuoron esittämänä. Isä-Erkki lupasi, että kun mennään kirkkoon, saan laulaa mukana. Ja lauloinkin! Täysillä!

Taatusti onnistuvat pikkujoulupiirakat

On olemassa luottoreseptejä, joihin palaan yhä uudestaan ja joiden lopputuloksiin olen tyytyväinen. Tässäpä nyt yksi sellainen....

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1,5 dl maitoa tai vettä (kädenlämpöistä)

25 g hiivaa

0,5 tl suolaa

Täyte:

2-3 porkkanaa raastettuna

1 purjo renkaina

1 paprika kuutioina

2 dl juustoraastetta

1 muna

0,5 dl kermaa tai maitoa

100 g savukinkkua tai kylmäsavulohta tms.

suolaa, viherpippuria, oreganoa

- Hauduta kasviksia pannulla n, 10 min. Lisää muut täyteaineet, 

kun kasvikset ovat hieman jäähtyneet. -

Nypi rasva ja jauhot. 

Liuota hiiva ja suola nesteeseen ja lisää ne, sekoita taikinaksi.

Leivo taikinasta pyöreitä pullia (n. 16 kpl), kohota.

Paina pulliin syvennykset tasapohjaisella juomalasilla.

Pistele syvennykset haarukalla, voitele reunat munalla, laita täyte.

225 astetta / 10-15 min.

......

Paras mahdollinen yhdistelmä tuli kylmäsavulohesta, purjosta, fenkolista ja paprikasta..

Alkuperäinen resepti oli tuo kinkkuversiollinen.

Täytteen kaikkia aineita voi varioida.

Laiskuus on lahja, mutta vetelehtiminen on taidetta

Tänään aion viettää laiskuuden maksimointipäivän eli tälle päivälle en ole suunnitellut minkäänlaista puuhaa. Teen mitä haluan. Jos haluan lukea ja katsoa elokuvia, niin silloin luen ja katson elokuvia. Laiskuuden maksimointipäiväni alkoi sillä, että nukuin puoli yhdeksään. Sehän on olennainen asia tällaisen päivän oikeaoppisessa viettämisessä!

Jk. Anteeksipyynnöt Juha Vainiolle tuonilmoisiin, kun muotoilin laulutekstiä otsikkoa varten...

Olen eri mieltä kuin Taina Haahti

Kun aloitin blogin pitämisen huhtikuussa -09, olin sihen asti pullikoinut koko ajatusta vastaan. Esikoinen tätä oli ehdottanut ja olin ollut sitä mieltä, että eihän minulla ole mitään sanomista/kirjoittamista. Mutta maailma on täynnä asioita ja uusia putkahtelee koko ajan, joten tässä sitä ollaan loppuvuodessa -15 ja blogi kuuluu elämään yhtä olennaisena osana kuin iltasauna, täpötäydet kirjahyllyt ja lukuisat teekannut. 

Inspiraatio on mielestäni koko ajan olemassa. Jonakin aamuna sitä on vaikea paljailla (ja unisilla) silmillä nähdä, joten on tihrusteltava tarkkaan. Muina aamuina helpommin nähtävissä. Olen siis eri mieltä kuin Taina Haahti. 

Mistä oli tiistai-ilta tehty? Kanelista, neilikasta, siirapista, inkivääristä...

Eilen illalla pidin yhden ihmisen joulupiparitalkoot. Musiikkipuolesta huolehti mm. Lauluyhtye Pedaali ja Lenni-Kalle Taipale Marika Krookin kera. Aikaa talkoissa kului kolme tuntia ja sain tehtyä 408 piparia. Oikeanpuoleisia palapelipipareita on tarjolla adventtimessun kirkkokahveilla ja koska päiväkerhotoiminta viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa, annoin lastenohjaajien valita kirkkokahvipipareiden mallin. Sydämiä sitten rouskutetaan seurakunnan muissa joulunajan tilaisuuksissa.

Tämä on kahdeksas perättäinen vuosi, kun teen vapaaehtoispipareita. En hae sulkaa hattuuni, en merkintää ceeveehen - tämä vaan on sellainen juttu, jota tykkään tehdä...

Oliko ketään Seinäjoelta?

Tilannekomiikka on elämän (yrtti)suola. Junahuumori joko tahallisena tai tahattomana on myös lähellä sydäntäni - eikä vähiten siksi, että ensimmäinen ja nykyinen mieheni on eläkkeellä oleva veturinkuljettaja. 

Tapahtui elävässä elämässä: Konduktööri kysyi, oliko ketään Seinäjoelta. Miniä oli meinannut vastata, että itse asiassa Ilmajoelta.... Sieltähän hän ihan oikeasti on syntyisin. Konduktöörin suhtautumisessa olisi voinut olla kaksi vaihtoehtoa, joko hän olisi purskahtanut nauruun tai sitten kävellyt vaunun toiseen päähän ja ilmeettömänä toistanut kysymyksensä.

Vilttiketjulaatikossa säilytetään vilttejä

Takana on erittäin mukava pitkä viikonloppu. Kävelyä paljon joka päivä, taidetta (Nils Dardel, Jouna Karsi, Elisabeth Price, Ismo Kajander), keskustelun seuraamista (Kari Mäkinen ja Li Andersson), kirpparikierroksia, yhden rankan kirjan lukeminen (Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos) ja toisen  myös erittäin vaikuttavan kirjan aloittaminen (Johanna Adorian: Rakkaudessa erottamattomat), kaksi hyvää elokuvaa (Kaivontekijän tytär, Dracula - verevä vainaja), makuelämyksiä (kylmä riisipuuro, punajuurivuohenjuustokeitto jne.), paljonpaljon viestittelyä rakkaiden kanssa ja keskiviikkoillan kahvilatreffit hurmaavan pikkumiehen ja hänen äitinsä kanssa. <3

Tuomiosunnuntai, mikä järisyttävä sana!

Tänään on sunnuntai, joka työnantajani puolella tunnetaan nimellä tuomiosunnuntai. (Sillä puolella digataan muutenkin tuomioalkuisia juttuja - on rovastia, kapitulia, kirkkoa, päivää jne.)

Tänään on toki muutakin. Peräti kaksi teemapäivää: Mene ajelulle -päivä ja Perusta oma maa -päivä. Ensimmäisen toteutan, kun hyppään astun junaan iltapäivällä. Voi olla, että osasta junailua tulee linja-autoilua, jos radoilla on vielä kaatuneita puita. Joka tapauksessa ihan loppumatka sujuu henkilöautoillen. Toisen teemapäivän skippaan. Minulle riittää kyllä tämä maa, joka on jo olemassa. Ja nämä kunnat ja kaupungit.

Jk. Päivän kysymys: Missä ovessa on tuollainen vedin?

Ottamuksia 2

Eilen kävelin niin paljon, että askelmittari näytti 20519 askelta. Kuvan puun ja talon ohi en voinut mennä ottamatta kännykkäkuvaa. Huomasin asetelman, kun jouduin liikennevaloissa odottelemaan ja toivoin koko ajan, ettei kadun toiselle puolelle tule väenpaljoutta. Ei tullut ja sain otettua rauhassa kuvan. Tuolta näytti siis eilen. 

Tänä aamuna maa on vielä paljas, mutta ilmassa on ohutta styroksiripettä. Voi olla, että iltapäivällä sitä voi olla jo maassa. Se nyt olisi varsinainen joulun avaus, kun niitä nyt joka tapauksessa tänään vietetään siellä sun täällä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Olen aina ollut utelias, tiedonhaluinen ja malttamaton. Innostun helposti jostakin uudesta jutusta/asiasta. Innostus kestää vähän aikaa ja sitten tulee taas joku muu, johon koukutun. Poikkeuksiakin on. Kuusi ja puoli vuotta sitten sain hyvän kameran ja huomasin, että kuvaaminen eli tässä tapauksessa canonisointi (ei missään nimessä canonisaatio!) on minun juttuni. Olen edelleen vahvasti koukussa. Kuvia tulee nykyään napsittua kameran lisäksi myös kännykällä ja tabletilla ja käytän kuvia blogissa ja Fb:ssa. Yksi pieni osa työtäni on huolehtia seurakunnan kotisivusta ja Fb-sivusta - niihinkin tarvitaan tekstin lisäksi kuvia. Huhtikuusta -09 lähtien elämääni on päässyt kuulumaan tuhansia kuvia, satoja tunnelmia, uteliaisuutta...

Liisa, siinä vasta nainen!

Tänään nimipäiväänsä viettävät Liisa, Elisa, Eliisa, Liisi, Elisabeth ja Elise. Onnea!  Nurinpäin laskien  ensimmäinen sankareista on jokaiselle pianoa soittaneelle tuttu rämpimiskappale (Für Elise), jota yksi oppilaani vuosia sitten kutsui nimellä Burana. Elisabeth on se kuningatar, joka on syntynyt samana vuonna kuin anoppini. Liisi on mielestäni diminutiivi eli hellittelymuotoinen nimi. Eliisa on työkaveri, joka sai potran pojan kuukausi sitten. Elisasta tulee mieleen Elisa Viihde, joka voisi olla punaisten lyhtyjen alueella työskentelevän ammattilaisen nimi. Ja sitten viimeisenä mutta ei ollenkaan vähäisempänä Liisa! Äitini oli Liisa Maria ja kuopustyttömme ensimmäinen nimi on Liisa. Samoja taiteellisia taipumuksia kummassakin. Onnittelut kuopukselle Tampereelle ja äidille tuonilmoisiin! <3

Anna minulle kokonainen maa ja taivas

Perheen kaksi nuorta pariskuntaa muistavat viettää vuosipäiväänsä. Tänään meillä on vuosipäivän vuoro. Ilmassa on rakkautta - niin kuin on ollut jo kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan. 

Tänään voisi olla juuri sopiva päivä siteerata erittäin hienoa runoa/laulua seurusteluvaiheemme alkuajoilta...

Ei, minä en tarvitse puolikasta 

anna minulle kokonainen maa ja taivas 

meret ja joet ja vuorten harjanteet 

minun, en suostu jakamaan 

Ei, minua et puolikkaalla helli 

elämä, kaikki kokonaan, minä jaksan

en minä halua onnen puolikasta

enkä myöskään murheen puolikasta tahdo

Haluan puolet tyynystä vain

jolla hellävaroen poskeasi vasten

avuttomana tähtenä, putoavana tähtenä

kädessäsi hohtaa sormus

Jevgeni Jevtushenko, suom. Markku Lahtela
sävel: Kaj Chydenius

Nyt alkoi lätyttää

Eilisillan elokuvahelmi oli Mika Kaurismäen Arvottomat. Aivan loistavaa kaurismäkimäistä lyhyttä replikointia ja lausahduksia, joista muutaman laitoin heti muistiin tulevaa käyttöä varten. Se tuleva olikin nyt heti yöunien jälkeen. Tulen yhtä varmasti kuin vanhuus. Kerrassaan upean sarkastinen toteamus, joka on enemmän kuin totta. Pakenet todellisuutta! En, todellisuus pakenee minua. Käyttökelpoinen hyvin monessa tilanteessa.

Tämän aamun kuva on vuosia vanha. Kuvan voima on yllättävä, sillä nyt alkoi lätyttää...

Lap(a)sellista?

Olen aina pitänyt rintamerkeistä ja niitä onkin kertynyt pienen laatikollisen verran vihreän kaapin ylälaatikkoon. Mitä nasevampi teksti, sitä parempi! On hauska yllättää ja saada merkistä sana- tai ilmepalautetta. Kuvassa on kaksi uusinta hankintaa, toinen on Mäntästä ja toinen Jyväskylästä - museokaupasta kumpainenkin.

Tänään annoin itselleni kertoa, että nämä merkit on kuvataiteilija Pekka Suomäen suunnittelemia. Viekkaus- merkki ei ole vielä päässyt ulkoilemaan, mutta lapasmerkki on kulkenut oranssin anorakin rintamuksessa jo viikkotolkulla. Lapsellista tai lapasellista... 

Pariisi suree, me myös

Eilen ajattelin Pariisin surua. Maailma kutistuu päivä päivältä, sillä me tiedämme asiat nykyään saman tien emmekä vasta muutaman päivän kuluttua. Me jatkamme elämistä, mutta maailmassamme on taas uusi, syvä haava. Se ei parane kynttiläkuvilla eikä Ranskan lipun liittämisellä profiilikuvaan.  (Tein kyllä Fb:ssa molemmat.)  Oma olomme voi lievittyä, ei muuta.

Lauantai ja neljästoista päivä

Eilen oli toinen vapaapäivä. Kaksi elokuvaa. Kirjaa luin toistasataa sivua. Pyykkiä pesin kaksi koneellista ja likapyykkikori koki täystyhjenemisilmiön. Kaikkein pienimmän lapaset sain valmiiksi ja päätin aloittaa kaulahuivin kutomisen, kun lankaa jäi vielä toista kerää. Päivä sujui hyvin, vaikka oli perjantai ja kolmastoista päivä. 

Tänään on suunnitelmissa suoristaa kirjahyllyjen kirjarivit ja laittaa puhtaat pyykit kaappeihin, saunoa, lukea ja kutoa.