Eilen ajattelin Pariisin surua. Maailma kutistuu päivä päivältä, sillä me tiedämme asiat nykyään saman tien emmekä vasta muutaman päivän kuluttua. Me jatkamme elämistä, mutta maailmassamme on taas uusi, syvä haava. Se ei parane kynttiläkuvilla eikä Ranskan lipun liittämisellä profiilikuvaan. (Tein kyllä Fb:ssa molemmat.) Oma olomme voi lievittyä, ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti