Eilen oli työyhteisön virkistyspäivä, johon kuului turkkilaista ruokaa (jota jouduttiin syömään valitettavasti liian kiireisesti, kun aikataulu ei ihan pitänyt...) ja elokuva. Viisi vuotta sitten käytiin lähes samalla kokoonpanolla katsomassa Napapiirin sankarit ja nyt oli sitten vuorossa Napapiirin sankarit 2. Aivot narikkaan -tyyliä edelleen, hauskaa ja hervotonta. Elokuva ei kärsinyt tyypillisestä kakkososan syndroomasta. Ehkäpä viiden vuoden kuluttua syksyllä on taas yhteisen elokuvan vuoro!
Tänään meitä odottaa mieluinen ja samalla vaativa tehtävä. Saadaan olla ensimmäistä kertaa lapsenvahteina ja hoitaa mummun&vaarin kaikkein rakkainta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti