Tänään klo 13.27 tulee kuluneeksi 31 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja parhaasta kaverista tuli isä. Edellisiltana synnytys käynnistyi samaan aikaan kuin telkkarista alkoi Hitchcockin Psyko. Ehkä juuri siksi esikoinen on ollut aina hyvin kiinnostunut elokuvista!
Äitiys on monesti rankkaa, mutta ei lapsena olokaan aina niin helppoa ole. Ollaan esikoisen kanssa hyvät kaverit edelleen (kuopuksen kanssa myös), josta olen hyvin onnellinen. Parhaita asioita maailmassa on esikoisen hyrisevä nauru ja lämpöisenlempeä puheääni... Onnea, esikoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti