Yksi ikuisuusaihe tai ainakin lähes ikuisuusaihe blogimaailmassa on se, kuinka paljon bloggaajat joutuvat kärsimään julkisuudesta. Okei, myönnän toki, että tällä lukijamäärällä minun on hieman vaikea asettua kärsimyskruunuosaan. Saamani palaute ja saamani kommentit ovat olleet myönteisiä ja ainoat tähänastiset negakommentit ovat tulleet siitä kirjoituksesta, kun rohkenin kummastella virpomis- ja pääsiäistrullikulttuurin suloista sekamelskaa. Pienellä paikkakunnalla bloggaaminen on muutenkin varmasti erilaista. Täällä tunnetaan ihminen joka tapauksessa ja hänestä tiedetään asioita ja blogi on vaan jonkinlainen ryyti siinä keitoksessa.
En ole kärsinyt päätöksestä aloittaa bloggaaminen. En usko, että veljilleni tai lapsilleni on soiteltu ja tarjottu rahaa, jotta he kertoisivat minusta henkilökohtaisia asioita. Blogin myötä olen saanut uusia ystäviä. Olen siis onnellinen bloggaaja.
Jk. Päätin tällä kertaa arpoa aivoissani otsikon. Tuo sana tuli ihan oikeasti ensiksi mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti