Leipominen on aina ollut minun juttuni. Ensimmäisen pullataikinani tein kaksitoistavuotiaana ja sen jälkeen niitä on syntynyt tuhansia. Kerran lapsena muistin jättäneeni pellillisen kohoamaan siksi aikaa, kun poljin kirkkoon johonkin musiikkihartauteen ja paistoin pullat vasta kotiuduttuani sieltä. Isoveljen mukaan pullat olivat mielettömän hyviä…
Yhdet täysin-epäonnistuneet sämpylät muistan, kun ne olisi voinut myydä golfkentälle palloiksi. Yhteen pullataikinaan lisäsin mannaryynejä, kun jauhoja ei ollut tarpeeksi - se ei ollut hyvä idea.
Pääsääntöisesti leipomukset ovat onnistuneet. Mökillä leivoin pellillisen pikkupullia ja perunamuusin lopusta tein perunarieskoja ison määrän (42 kpl), mutta niitäkin olisi saanut olla vielä enemmän. Vävyn mukaan sataneljäkymmentäkaksi rieskaa olisi sopiva määrä meidän klaanille…
Leipominen on myös minun juttu. Täytyy kääntää tuo teksti niin että, ajatus siitä ,että leivon aamulla,rauhoittaa mielen. Olen aamu ihminen ja leivon aamutuimaan.
VastaaPoistaMinäkin ajattelen niin, että milloin tahansa leivon, se rauhoittaa mielen…
PoistaTäällä myös leipominen on rauhoittumista. Aloin leipoa 10-vuotiaana, oli pakko. Mutta se ei vienyt viehtymystä leipomiseen.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Meitä leipojia taitaa olla blogimaailmassa paljon…
PoistaOih - ihanaa... jonkun toisen blogin myötä tänne eksyin... mutta jo tämä ajatus leipomisesta kolahti... ekan taikinani tein 11-vuotiaana, joskin minä olen vain hiivaleipuri... .. siis pullia, sämpylöitä ja sen sellaisia.... tuorehiivalla vielä. Leivinjauhejutut ei ole mun juttu... epäonnistun niissä, koska suurpiirteinen mittaamattomuuteni johtaa omintakeisiin lopputuloksiin on saanut minut luopumaan ja palaamaan osaamisalueelle, joita voi tehdä ihan täysin fiilispohjalta... sama on kokkailussani, taiteilussani ja kaipa matkailussanikin... siinä tulikin tiiviisti oman mielenkiinnonkohteet. Leipomaan ei lomalla ole kyllä ennättänyt - kun on seikkailijan mieli vienyt moneen niemennotkaan ja saarelmaan... syssymmällä taasen...
VastaaPoistaMinä olen oppinut vanhemmiten mittaamaan ja punnitsemaan tarkemmin, vaikka kakut eivät olekaan minun alaani. Hiivaleipuri oikeastaan minäkin olen ja tuorehiivan nimiin vannon.
Poista