Olen yrittänyt aina olla tartuhetkeentyyppi. Olen siinä onnistunut ja epä-. Jotenkin viime vuosina tuo ajatus on tullut entistä tärkeämmäksi. Yritän välttää ajattelemasta sitku, vaan mieluummin nytku. Siinäkin tulee onnistumisia ja niitä ei-niin-onnistumisia.
Pari viikkoa on lomaa vielä jäljelä. Tuntuu siltä, että olen ollut poissa sähköpöydän/tiskin takaa jo ikuisuuden. Aikuisten oikeasti se on ollut läjäpäin hienoja ja hyviä hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti