Yöttömän yön jälkeisenä aamuna

Tunnustan viettäneeni urbaania juhannusta, johon tosin kuului juhannuskokko. Aina on sanottu, että Helsingissä ei ole ketään juhannuksena ja voin nyt todeta sanonnan vääräksi. Kaivopuistossa oli porukkaa vaikka millä mitalla! Hiljaista kyllä oli kaduilla alkuillasta ja talojen julkisivuja, mielenkiintoisia koristeita ja kauniita ikkunapieliä oli mahdollista kuvata jopa ihan kadun keskellä seisten. 

Opiskeluaika on tullut mieleen, vaikka silloin en viettänytkään täällä yhtään juhannusta. Syy nostalgiaan löytyy jostakin muualta ja se ei ole kaurapuuro (ai niin, sieltä löytyykin totuus!) vaan murukahvi. En ole juomani enkä keittämäni kahvin suhteen ollut koskaan mikään nökönnuuka/nöpönnuuka/nokonnuuka/noponnuuka (valitse itsellesi sopivin vaihtoehto). Opiskeluaikana join murukahvia ja nyt ostin vuosikymmenien jälkeen sitä ja sehän maistuu maitotilkan kanssa hyvältä!