Viikkovillissä joka viikko

Pätkätyöläisenä (vertikaalisesti haasteellisena työläisenä?) kaikkein vaikeimmaksi asiaksi on osoittautunut viikonpäivien hahmotus aamulla herätessä. Niin tänäkin aamuna. Havahduin unesta varttia vaille seitsemän ja heti mietin, mikä päivä nyt mahtaa olla. Maa ja valuutta eivät olleet kadoksissa... Ei tuntunut sunnuntailta. Ensin ajattelin, että maanantai, mutta ei voi olla. Eilen jo oli ja olin töissä kymmenestä viiteen ja kokouksessa kuudesta kahdeksaan. Täytyy olla tiistai ja onkin! Helpotuksen huokaus! Tehtävä suoritettu!
Olisin tietysti voinut vielä jatkaa kaikessa rauhassa nukkumista, mutta unihiekka oli jo ehtinyt karista silmistä ja päätin tulla sohvannurkkaan näpyttelemään. Tästä se uusi päivä taas alkaa...