Joku päivä on sellainen, että haluaisi omiin sanoihin lisätä jotakin lyyrisempää. Tänään on sellainen. Etsin runoja, mutta kaikki olivat liian. Liian paatoksellisia, liian hartaita, liian murteellisia, liian humoristisia, liianliian. Ei löytynyt sopivaa. Hyvien yöunien jälkeen sain kuitenkin ajatuksen päästä kiinni ja muotoilen sen itse...
Lapsenlapsi, suvun pienin, saa nimen. Jos tarkkoja ollaan, hänellä on se ollut jo jonkin aikaa ja sillä häntä on kutsuttu, mutta me emme ole olleet silloin paikalla. Meitä kaikkia jännittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti