Eilisessä työpäivässä riitti haasteita ja tehtäviä ihan viime minuuteille asti - tai rehellisyyden nimissä voin kyllä myöntää, että neljää minuuttia vaille istuin odottamassa, että kello tulisi iltaviisi ja saisin sammuttaa puhelimen, sulkea ovet ja lähteä kotiin. Mutta siihen asti oli töitä koko päiväksi. Tofumakkarakeiton mittaisen tauon pidin keittiössä, välipalahedelmät söin ja välipalapikakahvin join työpöydän ääressä. Nautin työstäni suunnattoman paljon. Nautin sukuselvityspalapelien (kuv.) ja virkatodistuskryptojen (kuv.) tekemisestä ja vaikean tason sukututkimussudokut (kuv.) ovat haastavia. Enpä olisi uskonut silloin kuusi vuotta sitten keväällä päivystäessäni muutamia kertoja viraston puhelinta, että minusta tulisi joskus ihan oikea toimistosihteeri! Elämän käänteet ovat niin yllättäviä...
Ja kun koko ajan on tekemistä, ei tartte kelloakaan kyttäillä. Jee sille. JA elämän käänteille.
VastaaPoistaJa jee kommentillesi! Kiva, kun taas kävit!
VastaaPoista