Äidinkieli oli aina lempiaineitani koulussa. Jossakin vaiheessa koin ahaa-elämyksen ja siitä lähtien kirjoitelmat syleilivät maailmaa entistä enemmän. Sanojen mahti ja valta vei mukanaan. Siinä kävi vain sillä tavalla, että jotenkin kielioppi ja oikeinkirjoitus jäivät lapsipuolen asemaan. Pilkkusääntöjä en oikeastaan oppinut. Osaan kyllä ihan nuo perinteiset pilkkujen paikat, mutta joitakin on ihan pakko tarkastaa ja tiedän, että osa jää silti väärille paikoille tai puuttuu kokonaan. En ole siitä kuitenkaan enää vuosiin / vuosikymmeniin ottanut paineita. Semminkin kun kielioppimaailma on muuttunut suvaitsevammaksi. Onneksi.
Kaikenlainen kirjoittaminen on ihanaa! Hassua, juuri eilen nimittäin mietin samaa, miten koulussa se vaan vei mukanaan!
VastaaPoistaTuskin itsekään mikään pilkunviilaaja olen mutta kyllä mua suunnattomasti ärsyttää sellaiset kirjjoitukset joissa ei ole pisteitä pilkkuja eikä isoja kirjaimia kaikki sanat vain tulevat pötköön ja minun pienille nalle puh aivoille sitä on kamalan vaikea ymmärtää sitä lukemaansa siis kaukana tästä tyylistä me kumminkin vielä ollaan eikö vaan mukavaa juhannusta sinulle
:)
Mukavaa juhannusta sinullekin! Ei viilata pilkkuja liikaa, sillä ne voivat kulua puhki ja miten sitten suu pannaan... :)
VastaaPoista