Otsikon kysymys heräsi lukiessani vaikuttajien blogeja. Aiemmin on mieleeni herännyt samaisten lukemisten kanssa se ajatus, että onneksi saan olla ihan tällainen tavisarkeilija. Minulla on oikeus ja lupa olla juuri sellainen kuin haluan ja olenkin kyllä useimmiten tyytyväinen ja onnellinen. Joskus onnellinen ihan lässynlässy-siirappiasteelle asti, mutta sitten vastapainoksi taas joskus harmitus- ja mökötysmielinen. Valitan kun on aihetta. Harvoin.
Koska nyt ollaan/saudi-arabian manopuloiman) onnellisuus-tilaston kärjessä jo viidettä vuotta niin ei ole kysymys että saako, vaan että pitää olla, on pakko olla...onnellisuutta tungetaan nyt väkisellä suomalaisten kurkusta, vastareaktio voi olla raju jossain vaiheessa. onnellisahan me olemme kun olemme vähän surullisä, melankolinan kuuluessa pitkin järvenselkää... .
VastaaPoistaMökötyspäivä täydellistää (eli tekee täydelliseksi) onnellisen viikon;)
Ihmisen elämässä kokonaisuudet kasautuvat yleensä kahdesta vastakohdasta, ilman toista toinen on jotenkin vajaa.. .
Muksaa päivää, laitoit sujen pohtimaan;)
Kiitos pohdiskelukommentista! :)
Poista