Piano viettää tulevana syksynä nelikymppisiään. Se on syksylleen yhtä vanha kuin meidän tarinamme. Kuopukselta peritty liina peitti kannen jouluna ja saa jäädä paikalleen siihen asti, kun The Kevätolo iskee huusholliin ja muuttaa liinat ja verhot. (Tai verhot kyllä jo Nuuttina.)
Laulukirjoja ja nuotteja on aina soittimen päällä, mutta kukkamaljakkoa vesineen ja kukkineen ei koskaan! Sitä olen virsikirjatöissäkin toitottanut - varmasti lähes kyllästymiseen saakka…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti