Yhden kohottamisen koulukunta

Eilinen oli vapaapäivä, johon kyllä sisältyi kaikenlaista. Kirjastosta hain kassillisen uusia kirjoja ja luin muutaman uusimman lehden. Paikalliselle kirpparille vein seurakunnan adresseja myyntiin ja kävin myyntipöydät läpi sillä seurauksella, että mukaan lähti kaksi palapeliä - toisessa oli seitsemän palaa ja toisessa viisikymmentäkuusi. (Isompi tehtiin kotona huvin vuoksi valmiiksi, kun se oli Richard Scarryn ratkiriemukkaan värikäs. Kaikki palat oli tallessa ja osattiin tehdä!) Ruokakaupassa käytiin isohkoilla ostoksilla. Päiväkahvit mentiin juomaan mökille, jossa myös kuunneltiin radiota ja nuorempi meistä (minä) otti ihan pienet päivänokoset. 

Iltaruoan tekoon kuluikin yllättävän paljon aikaa. Ensin tein sämpylätaikinan. Sitten leivoin sämpylät saman tien, kun edustan yhden kohottamisen koulukuntaa. Kohosivat liinan alla sen aikaa, kun tein pannaritaikinan. Kun sain sämpylät uunista, sinne meni pannaripannu ja minä menin yrttimaalle hakemaan lipstikkaa ja keitin lipstikkakeiton. Keitto oli hyvää, sämpylät lämpöisiä ja maukkaita. Pannaria syötiin vasta iltapalaksi ja se oli taas kerran nimensä veroista eli sitä maailman parasta...