Elokuvista tulee tallennettua kaikenlaista verkkokalvoille, hippokampukseen ja Steven muistiinpanoihin. Eilen illalla katsoimme elokuvan Soita minulle, Helena! ja siinä oli mahtava anoppityyppi (en nyt esimerkiksi kuitenkaan aio ottaa tässä anoppiudessani, joten M2 ja M3 voivat hengittää vapaasti...) ja häneltä tuli yksioikoisia toteamuksia milloin mistäkin asiasta. Yhden kirjoitin Steven muistiin. Aika tasii meitä itse kutakin. Niinhän se on. Vuodet hiovat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti