Olen rakastunut korviani myöten. Kevääseen, tietysti. Elämään, totta kai. Orvokkeihin, of course. Mutta silti ennen kaikkea siihen pieneen ihmisenalkuun, joka vei sydämeni vuosi sitten maaliskuussa ja johon tunnepalo ei ole yhtään laantunut - päinvastoin lisääntynyt koko ajan. On ihanaa kommunikoida toistaiseksi ihan tättäkielellä ja saada vastaan onnellisia hymyjä ja velmuja ilmeitä. Olen rakastunut! Ultra Brata lainaten: Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Itseäni lainaten: Jokainen tapaaminen on juhlaa. <3. Onneksi taas tavattiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti