Toiseen reissupäivään kuului sukeltamista (kuv.) ajassa yli kaksisataa vuotta taaksepäin, kun heti aamutuimaan olimme kiertelemässä Luostarinmäellä. Suurin osa meistä oli siellä ensimmäistä kertaa ja jopa olikin hieno kokemus! Vakaasti päätin, että palaan sinne toistekin kameran kanssa...
Päivän yllätyskohde kaikille muille paitsi meille kahdelle, jotka kuuluimme suunnittelutyöryhmään, oli sekin elämys. Pääsimme soittamaan käsikelloja. Kieli keskellä suuta itsellä ja kellolla ja käsissä valkoiset hansikkaat. Hauskaa, tarkkaa ja vaativaa puuhaa! Jokaisen piti omalla vuorollaan soittaa omaa kelloaan ja noviiseina käytimme tietystikin vain yhtä kelloa.
Iltapäivän kallistuessa iltaa kohti lähdimme paluumatkalle. Tyytyväisinä, onnellisina ja väsyneinä.
Jk. Jos etsitte Turusta hyvää lounaspaikkaa, suosittelen sekä miljöön että maun puolesta Hus Lindmania. Makujen sinfoniaa, sanoisi eräs tuntemani mies...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti