Ei elokuvaa ilman kudinta. Tai on siitäkin poikkeus, sillä elokuvateatteriin en ota kudinta mukaan! Illan elokuva meillä kotona oli kotimainen Yö meren rannalla. Ihastelimme Turun saariston maisemia ja Lasse Mårtensonin (R.I.P.) musiikkia. Elokuva itsessään oli keski-iän kriiseilyä yhdellä sun toisella. Ei huono elokuva ollenkaan. Sen loputtua oli ihan pakko ottaa esille nimikappale ja soittaa sitä kertaalleen pianolla. Jäi kyllä sitten korvamadoksi...
Elokuva oli lyhyt, 84 minuuttia/2300 metriä. Kudin edistyi varren viiden sentin aloituksesta kantalapun loppupuolelle. Tänään jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti