Vuotta on enää hintsusti jäljellä

Vuoden viimeinen päivä on aamussa. Nyt on virsikirjatyörupeama meneillään ja aamupalan jälkeen pitää lähteä kirkkoon soittamaan ja laulamaan. 

Vuoden viimeisenä päivänä on aika miettiä vuosiraporttia, mutta aion paneutua siihen myöhemmin päivällä tai illalla. Luvassa on siis liikuntakatsaus, kirjalista ja muuta.

Vuosi loppuu ja uusi alkaa kovilla pakkasilla. Villasukat ovat tarpeen.

 

Keväällä taas vauvailua!

Mummuiluun ja vaareiluun tulee keväällä uutta potkua! Tässä vaiheessa Kolmonen on meille vielä Miniän vatsakumpunen joka eilen kuulemma innostui kovasti liikkumaan, kun soitin joululauluja. Reilun viikon kuluttua tiedämme jo hänen sukupuolensa. Olemme tohkeissamme koko klaani! Joulupukkikin tiesi asiasta, sillä mummulaan oli pukki jättänyt pienen pehmoisen paketin myös kaikkein nuorimmalle. Eilen kysyin luvan kertoa tästä uutisesta blogimaailmassa. Iik, se on totta! 

Luonnehtisin itseni kiltiksi ja rauhalliseksi, mutta kuuntelen true crimea

Eilen tein kävelylenkin lounaan ja päiväkahvin välillä. Kuuntelin samalla Spotifysta rikoksista ja mysteereistä kertovaa Johtolankoja -podcastia. Oikeastaan koko syksyn olen kävellyt napit korvilla true crime -maailmassa ja yrittänyt ratkaista rikoksia tai ainakin olla osallisena rikostutkimuksessa. Ihmisenä kyllä luonnehtisin itseni kiltiksi ja rauhalliseksi…

Eilen illalla saatiin toiset omat meille. Joulu siis jatkuu! 

Jk. Kuvassa Laurilan perinteinen herkkupöytä.

Skippasin eilen kävelylenkin, mutta en pidä sitä niin pahana

Eilisen päivän suunnitelmista toteutui 2/3 eli kyläily ja palautuminen. Kävelylenkki jäi tai oikeastaan siirsin sen tälle päivälle. Palautuminen oli sohvailua, telkkarin katsomista, saunomista ja iltaglögit. Ja palautumista oli myös kahdeksan ja puolen tunnin makoisat yöunet. Kyläily ajoittui päivään ja sisälsi ensin ajelua tosi kauniissa kylämaisemassa, hyvät kahvit, kissoihin tutustumista, keskustelua, naurua, juorunpoikasia, yhteyttä ja sitten taas ajelua toista reittiä kautta kotiin.

Tänä iltana saadaan meille toiset omat. Joulupukki oli jättänyt tänne heille lahjoja, joten vietämme jälkijoulua. 

Kello löi jo kuusi

Laurilassa herättiin tänä aamuna kuudelta. Oli Kuopuksen ja Ykkösen bussimatkapäivä. Pakattiin aamupala heille kassiin mukaan ja samaan kassiin pääsi myös Aku Ankan taskukirja Esikoisen varastosta. (Täällä lukutoukkaykkönen ehti lukea ainakin kolme taskaria.) Kaikki olivat tosi reippaita ja hyväntuulisia aamuvarhain, vaikka jokainen olisi mieluusti nukkua posottanut vielä muutaman tunnin.

Tänään on vuorossa kyläilyä ja kävelylenkki ja palautumista. 

Tapania!

Nyt ollaan tapaniaamussa. Rentoilu on jatkunut, tosin eilen kävin ihan kunnon kävelylenkillä (10,2 km), mutta en ollut varsinaisesti millään sulatuslenkillä. Olin siksi, kun pidän liikkumisesta. Kyläteillä oli hiljaista, kun tapasin vain kolme koiraa, jotka ulkoiluttivat isäntiänsä.

Tänään jouluomista ensimmäinen lähtee, huomenna sitten loput kaksi. Torstaina on vuorossa vaihtopäivä ja saadaan seuraavat omat meille. Laurilan majatalolla on nyt sesonki ja suuri täyttöaste. Se on ihan best!

Tonttuilua

Jouluaatto kului leppoisasti. Joulurauhan julistus kuunneltiin puuroa ja soppaa syöden. Päivällä otettiin tonttuvideopuhelu toisille omille, joten oltiin koko klaani yhteydessä. Joulukahvien jälkeen käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät. Sitten saunottiin, syötiin herkullista jouluruokaa, availtiin mukavia lahjoja, syötiin herkkuja ja illalla Ykkösen mentyä yöunille katsottiin Gremlins -elokuva. Nukkumaan päästiin puolenyön tietämissä. Onnellisina hyristen…

Vietä omannäköisesi joulu!

Aattoaamua! Laurilaan saapui eilen tamperelaisperhe joulunviettoon ja talo sai koristeet ja tonttupullat eli kaikki meni suunnitelmien mukaan. Tänä aamuna nukuttiin pitkään, sillä tälle päivälle on vain muutama pistotyö eli petivaatteet, riisipuuro, hedelmäsoppa, pöytäliinan silitys ja herkkupöydän koostaminen. 

Vietä omannäköisesi joulu. Hileillä tai oljilla. Seitanilla tai possulla. Kauramaidolla tai kaljalla. Löhöämisellä tai lenkkeilyllä. (Korjaus: voi olla myös ja/tai.) Tärkeintä, että voit jouluilla oman pääsi mukaan. 

Tämä kanava ei pidä pitkää lomaa. Huomenna päivitän lisää. Se kuuluu minun tyyliini kuin porkkana lumiukolle. Hyvää joulua ja kiitos! 

Joulu joutui!

Ja niin The Joulu joutui eilen illalla Laurilaan! Eli eilen heilui vielä pölyhuiska ja moppi ja illalla oli raikkaat matot pestyillä lattioilla ja raikkaat tyynyt ja torkkupeitot sohvilla ja rahilla. Itse poistuin paikalta siinä vaiheessa, kun lattioiden imurointi ja moppaaminen alkoi (sovittu juttu) ja kävin tekemässä pitkän kävelylenkin. Kun tulin sadanyhdeksän minuutin kuluttua kotiin, oli täällä ne loput hommat tehty ja palkitsimme itsemme saunalla ja suklaalla. Muistimme aina välissä taputella itsiämme selkiin hyvästä suorituksesta.

Nyt odottelemme jouluomia. Ja nautimme ihan-vaan-olemisesta. 

Ei ihan vielä, mutta toivottavasti illalla!

Toivottavasti tänä iltana voimme toivottaa joulun tervetulleeksi! Sen mukaan tässä on eleilty ja pölyhuiskua heiluteltu, että aatonaatolle sitten jäisi vain tonttupullien leipominen ja koristeiden laittaminen. Eilen sain kirjahyllyn ojennukseen, samoin elokuvahyllyt. Päätimme ottaa ensi vuoden tavoitteeksi elokuvien läpikäymisen sillä periaatteella, että katsotaan ja jos todetaan, että ei katsota uudestaan, laitetaan kiertoon. On nimittäin vähän pakkokin, kun hyllyissä alkaa tila totaalisesti loppua…

Kolme yötä jouluun on…

Eilen aloitin kirjahyllyn perkaamisen ja jatkan sitä ihan kohta. Sen kummempaa inventaariota en aio kyllä pitää, kunhan nyt suoristan rivit ja pinkkaan kasat ja pyyhin hyllyt. Keskipellossa isä-Erkin puuhana oli joulun alla kirjahyllyn siivous. Aikaa meni kauan, kun isä pysähtyi aina lukemaan milloin mitäkin ja selailemaan kirjojen välissä olevia lehtileikkeitä ja muistilappuja. Minä taidan olla astetta nopeampi kirjahyllysiivooja, mutta aikaa kuluu minullakin. 

Sekamelskala

Laurilan seinillä on sitä sun tätä. Ja yhtä sun toista. Tämänkertainen kuva on eteisestä. Eli siis sitä sun tätä. Jos tilaa ei olisi nimetty edellisen isännän aikana Laurilaksi, voisi tämä hyvin olla vaikka Sekamelskala. Useimmiten yleissiivo on kyllä melkein kasin luokkaa, mutta tuolla erikoisella nimellä viittasinkin sisustuksen monimuotoisuuteen. Viime viikolla meillä kävi entinen työkaverini ensimmäistä kertaa ja hänellä pyöri kyllä pää jatkuvasti, kun hän katseli tauluja, kylttejä, naamioita yms. Totesi talon kotoisaksi ja olisi varmasti viipynyt pitempäänkin, jollei työtehtävä olisi ollut sanelemassa aikataulua. 

Kakkua, kakkua!

Tänään on kermakakkua tarjolla, kunhan päivänsankari tekee sen valmiiksi. (Eilen illalla hän paistoi pohjan.) Lahjan rahoitin jo ajat sitten, kun Mies halusi maalaustarvikkeille kunnon työkalupakin. Tänään oli sitten vain kortin aika. Minua huvitti tuo teksti jo korttia ostaessani, sillä siihenhän kiteytyy tämä koko meidän juttu! 

Jk. Otsikon taustaa: Asuimme kerrostalokolmiossa ja minulla oli nimipäivä. Meillä oli kahvin kanssa leivoksia ja parivuotias Kuopus juoksi innokkaana parvekkeelle huutamaan: Yllätys, yllätys! Kakkua, kakkua! 

 

Riittää, että toinen osaa!

Laurilassa kummallakin osakkaalla/asukkaalla on omat erityisosaamisalueensa. Kuvassa Miehen leipomia shakkiruutuja, jotka ovat erityisesti klaanin pienimpien mieleen ja joiden tekemisestä meikäläisen taidoilla ja nakkisormilla on turha edes haaveilla. Mutta onneksi riittää, että toinen osaa! 

Teholauantai

Eilen olin puoliltapäivin virsikirjatöissä. Iltapäivällä kävin kävelylenkillä. Illalla tein perinteisiä parmesaanipikkuleipiä ja porkkanalaatikot pääsivät niiden jälkeen uuniin. Illalla myöhään laitoin koneellisen pyykkiä kuivumaan. Oli siis teholauantai. (Mies kuori porkkanat, raastoi parmesaanin, lämmitti saunan, kävi auttamassa naapuria joulukuusiasiassa ja laittoi ruokaa.)

Vuosipäivä

Tänään on vuosipäivä. Neljä vuotta sitten jouduin sairaalaan ja viruin siellä sitten hamaan jouluaattoon asti. Onneksi välillä sain käydä kahvion pianolla soittelemassa joululauluja ja jutella mukavien huonekavereiden ja ystävällisten hoitajien kanssa.

Elämästä saa ja pitääkin olla kiitollinen. Miksi sen huomaa vasta sitten, kun jotakin tapahtuu…Mutta joka tapauksessa voin nyt erittäin hyvin ja vietän vuosipäivää. Pienempänä kuin neljä vuotta sitten. 

Kahdeksankymmentäkaksi vuotta kihloissa!

Tänään tulee kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta siitä, kun odotettiin turhaan linja-autoa! Oltiin menossa Hankasalmelta Jyväskylään kihlojenostoon ja ei tajuttu, että auto meneekin Venekosken kautta eikä aseman kautta. No, onneksi seuraavalla vuorolla vielä ehdittiin kaupunkiin ja saatiin sitten iltapäivällä hakea valkokultaiset sormukset kaiverrettuina. Sormissa ne ovat edelleen ja seuraavassa maaliskuussa sain toisen sormuksen vielä kaveriksi. 

Sanoin tänä aamuna Miehelle, että olemme olleet kihloissa kahdeksankymmentäkaksi vuotta. Matematiikka onkin ollut aina minun lempilajini! 

Jk. Joku voi saivarrella ja sanoa, että ettehän te ole enää kihloissa ja ei sitä vuosimäärää tuolla tavalla voi laskea. Minä voin. Ja piste. 

 

Erilaisia öitä

Nukkuminen vaihtelee. Suurin osa öistä on onneksi ns. possuöitä, jolloin nukutaan tuntikaupalla heräilemättä. Sitten on joitakin liskojen öitä, jolloin valvotaan. Ja sitten niitä öitä, jolloin viiteen mennessä on nukuttu ilmeisesti tarpeeksi. Se yö oli nyt viimeksi. Radio on viihdyttänyt pari tuntia ja pian alkaa olla aamukahvin aika.

Joulu saapuu soittamalla

Tämän joulun alla kohdalleni osui yksi työkeikka joululaulujen säestyksen merkeissä. Kotona olen soitellut vähän lisää. Näinä päivinä olemme Miniän kanssa tunnelmasoittaneet tuota kirjaa ja suosittelemme sitä lämpimästi. Varsinaisena jouluna pääsee Kuopuskin pianon ääreen ja luulen hänen olevan samaa mieltä joululaulukirjasta. - Ja on meillä kyllä muitakin alan opuksia ja voi olla, että käyn vielä tutkimassa kirjaston hyllyt lähipäivinä…

Rakentamista

Meillä on leikitty legoilla 1980 -luvulta lähtien. Välissä oli kyllä taukoa, mutta viime vuosina taas on rakentajia riittänyt. Legot ovat kauniita, värikkäitä ja haastavat vaikka minkälaisiin suorituksiin isommat ja pienemmät. Eilinen syntymäpäiväpoika (39 v) rakensi unelmiensa pizzerian ja siskonsa oli kuulemma rakentanut unelmiensa savipajan. 

Onnea, Esikoinen!

Tasan kolmekymmentäyhdeksän vuotta olin ähkimässä ja punnertamassa. Tarkennus: Kyseessä ei ollut mikään varsinainen liikuntasuoritus, mutta vähän sinnepäin. Olin nimittäin äheltämässä Esikoista ulkomaailmaan. Synnytys alkoi samaan aikaan kuin Hitchcockin Psyko telkkarista eli eilen klo 21 ja päättyi tänään klo 13.27. Tänä vuonna vietämmekin synttäreitä täällä Laurilassa, kun saatiin Esikoinen, Miniä ja Kakkonen meille muutamaksi päiväksi talvikylään. Onnittelut sinne huoneeseen 101!

Jk. Sinkkonen on viisas mies. Lapsesta on kuoriutunut Hyvä Tyyppi. Pitkäkin on, joten on kasvanut! 

Uusi tonttu

Meille muutti kirpparilta kahden euron hintainen tonttu. Sillä on pipo niin syvällä päässä, että nenänpää pilkistää justjajust. Se onkin kirjastotontun kanssa ainoat lajinsa edustajat vielä tässä vaiheessa joulukuuta. Kahden viikon kuluttua tontut valtaavat Laurilan. Myös kirjaimellisesti.  

Torstain tapahtumia ja heräteostos

Torstaiaamuna haettiin talouden kummallekin eläkeläiselle piikkejä käsivarsiin. Vasempaan koronaa vastaan (viides) ja oikeaan torjumaan influenssaa. Sen jälkeen käytiin apteekissa ostamassa reseptilääkettä minulle ja särkylääkettä yhteiseksi. Apteekissakin voi tehdä täsmäostosten lisäksi heräteostoksia ja tuo kaunis salmiakkirasia tarttui eurolla matkaan. Apteekin jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa ja siinä sitten olikin tarpeeksi tapahtumia yhdelle päivälle. Loppupäivä meni torkkuessa, päänsärkyisenä, lihassärkyisenä ja vilunväristyksiä potien. Seuraavana päivänä olo oli jo lähes normaali, mitä nyt käsivarressa vähän tuntui.

Ennen ja nyt

Eilen tuli lapsuusmuisto ihan yllättäen mieleen, kun luin aikakauslehteä. Se oli joulunumero ja lapsena Keskipellossa oli tapana nostaa kaikki joulukuussa tulleet lehdet eli varmaankin Kotiliesi, Yhteishyvä ja erikseen ostetut joululehdet kirjahyllyn päälle. Niitä ei luettu heti, vaan vasta jouluna. - Tuo tapa ei ole periytynyt minulle. Selailen lehden saman tien ja myöhemmin luen sitten kunnolla. Joskus moneenkin kertaan. 

Kävely on minun juttuni!

Tämä on neljäs peräkkäinen vuosi, kun olen asettanut itselleni kävelykilometritavoitteen. Ensimmäisenä vuonna (vuonna 2020) se oli 2450 km ja sitten joka vuosi olen lisännyt tavoitetta sadalla kilometrillä. Tämän vuoden tavoite oli 2750 km ja se tuli täyteen marraskuun alkupuolella. Silloin ajattelin, että olisihan se 3000 km aika upea luku ja se tuli kuin tulikin täyteen toissapäivänä.

Eli monta kertaa olen solminut kengännauhat ja lähtenyt ulko-ovesta askelmittari taskussa. Ja jatkan edelleen, sillä onhan tässä vuotta vielä jäljellä ja VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa) -tyyli liikkua jatkuu edelleen…

Jk. Kuvassa on heijastava heppapipo, jonka alle pakkaskeleillä laitan merinovillapipon. Minut näkee siis hyvin! 

Itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Pakkasta on yhdeksän astetta, olemme hitaassa aamussa vasta aamupalailemassa ja tämän päivän agendana on joulukorttitalkoot. Eilen ostettiin ainekset. 

Takavuosina itsenäisyyspäiväksi osui usein musiikkitöitä. Muistan yhdenkin juhlan, kun minua tarvittiin paikalle vain Maamme -laulun säestäjäksi. Olisihan se ollut harmillista, jos pikkukunnassamme tuo laulu olisi jäänyt säestystä vaille… Taisi olla samainen vuosi, kun illaksi piti mennä sankarihaudoille aloittamaan Maaonniinkaunista. Onneksi nykyään on soittajia ja aloittajia jo monen monta. Onneksi nykyään voin yöpaitailla itsenäisyyspäivänä vaikka iltaan saakka! 

Kyllä martat tietää!

En ole koskaan kuulunut marttoihin, mutta ihan hyviä niksejä heillä on ollut ja on. Kaikkihan me muistamme sen kombon siivouksesta, joulusta ja kaapista… Nimeni on mielestäni oiva sekoitus marttaa ja mariaa, joista toinen touhusi ja puuhasi ja toinen istui vaan haaveilemassa/kuuntelemassa. Isä-Erkillä oli tapana kutsua minua joskus nimellä Martatta  ja se oli hellittelynimi, ei abessiivi (vajanto).

Leipominen ja minä

Olen aina pitänyt leipomisesta. Taisin olla kahdentoista, kun äiti antoi minun ensimmäisen kerran tehdä pullataikinan ja sen jälkeen taikinoita on tehty vaikka hurumykke! En ole koskaan ollut mikään hifistelijä, vaan olen tehnyt vain rehellistä pullaa ja sämpylöitä. Kakut ja minä emme puhu samaa kieltä, pikkuleipiä ja pipareita kyllä osaan tehdä. Kääretorttu on aina ollut suuri arvoitus ja taitaa siksi jäädäkin.

Eilen aamulla keitin ensin lounasruoaksi riisipuuron ja rusinasopan. Sitten tajusin, että päiväkahville ei ole mitään ja tekaisin pullataikinan ja leivoin pieniä pulleroisia. Olivat makoisia. Eikä siinä vielä kaikki… Kello raksutti jo iltakymmentä, kun alustin pienen sämpylätaikinan ja yhdentoista maissa otin pellillisen lämpimäisiä uunista. Nyt aamulla oli sitten sämpylöitä…

Hoosiannatonttujen duunipäivä

Tämä on se päivä, jolloin hoosiannatonttujen oli aika kömpiä eteisen vihreästä senkistä pianon päälle. Tähän ensimmäiseen adventtisunnuntaihin voi vallan mainiosti yhdistää reippaan kävelylenkin, sillä nykyajan kielenkäytössä kovassa liikunnassa reidet huutavat hoosiannaa, pohkeet huutavat hoosiannaa jne. Ehkä siis minäkin tuossa päivemmällä suuntaan kulkuni kävelytielle ja kartutan tähän viikkoon vielä muutaman kilometrin. 

 

Toimii!

Yhteisten vuosien (41) aikana meille on kerääntynyt tavaraa laidasta laitaan. Paljon on kulunut loppuun, paljon poistettu ja monet todettu turhakkeiksi. On kuitenkin myös sellaisia, jotka ovat ihan oikeasti tarpeellisia. Kuvassa niistä yksi. Toimii hyvin ja on syrjäyttänyt kananmunankeitossa ajastimen. Löytyi kerran naapurikunnan kierrätyspisteeltä ja suhtauduimme sen käyttöön ensin hyvin skeptisesti. Epäilys oli turhaa.

 

Lukemista luvassa!

Hetki sen jälkeen, kun Finlandia -palkintoehdokkaat oli julkistettu, aloin toimia ja varailla kirjoja. Yhden olin sattumoisin lukenut syksyn aikana ja se oli Suntio. Toissapäivänä tuo palkinto jaettiin ja samaisena päivänä kännykkääni kilahti viesti seutulainan saapumisesta. Eilen kävin hakemassa voittajan meille ja korkkaan sen nyt viikonloppuna. Yritän olla nopea lukija. 

Valoa ja onnea!

Marraskuu alkaa olla selätetty ja tällä kertaa se sujui ihmeen hyvin. Syynsä on ollut lumella, joka on tuonut valoa aamuihin, päiviin ja iltoihin kiitettävästi. Vuosikymmenien mittaan kun on ollut niin pimeitä marraskuita, että olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan Pyrynpäivänä ja herätä vasta Anteronpäivän iltana…

Nimipäiväonnea meidän klaanin toisnimianteroille ja kolmansinimianterolle sekä isoveliantille! Syntymäpäiväonnea Vävylle ja Annina-ystävälle! 

Millä aamu alkaa?

Meikäläisen/meikämandoliinin aamu alkaa a-kirjaimella. Sen lisäksi aamu alkaa kahvilla ja voileipäparilla (en ehtinyt kuvata, kun oli niin kova nälkä!) ja purkillisella viiliä, joka sai niskaansa jäisiä mustikoita ja joka pääsi kuvaan. Lisäksi aamu alkaa ylenpalttisella h-i-t-a-u-d-e-l-l-a, kun ei ole kiirettä mihinkään. Ihanaa! 

Muumimamman vinkki

En ole oikein koskaan pitänyt muumeista. Tai siis Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat ihan jees, mutta ne valkoiset isot hahmot ovat jotenkin kummallisia ja hieman pelottavia. Lehtileikelaatikosta löysin Muumimamman viisauden, jota en ole itse koskaan käyttänyt sellaisenaan. Myönnän ”siivonneeni” joskus vaatekasoja vaatehuoneeseen, mutta tiskivinkki taitaa jäädä kokeilematta…

Sain summaksi 1064!

No huh! Eilen sitten pidin sen talkoopäivän. Kuuntelin Jouluradiota ja leivoin pikkusydämiä, pikkutähtiä, pikkukukkia ja pikkutyyppejä. Tietysti pidin peltikerrallaankirjanpitoa ja loppusumma oli 1064. Aikaa kului neljä tuntia, välillä oli kolmen vartin ruokatauko. Illalla pakkasin piparit kolmeen rasiaan ja tänään vien ne seurakunnan keittiölle odottamaan kaikkia adventti- ja joulukahvijuhlia.

 

Kylttilästä huomenta!

Laurila on meidän ja kylttien asuinsija. Jos ei talolla olisi ennestään entisen isännän nimeä, voisi se meidän hoteissa hyvinkin olla Kylttilä. Suurin osa on englanninkielisiä, koska enimmäkseen niitä on tarjolla kaupoissa ja kirppareilla. 

Tämä aamu alkoi pakkasella (melkein kaksikymmentä astetta!) ja hyvällä aamupalalla. Seuraavaksi on vuorossa yksityiset talkoot, kun seurakunnassa tarvitaan piparkakkuja. Omistan siis talkootyölle tämän sunnuntaipäivän.

Kahviseuraa

Minulla on tapana juoda iltaruoan jälkeen jälkiruokakahvit. Useimmiten kahvin kanssa on joku pikkumakea eli pikkuleipä tai suklaapala. Lasipurkin pohjalla oli vielä muutama kaneliässä, joten sellainen pääsi tällä kertaa kahviseuraksi.

Eilen kahvin jälkeen aloitin tuon kirjan lukemisen. Saa nähdä, onko se samanlainen kuin elokuvana. Odotukset on korkealla!

Ihan ite!

Meillä syödään aika usein pinaattilättyjä, niitä Atrian äitien tekemiä. Eilen oli kuitenkin aikaa ja intoa tehdä ihan ite alusta lähtien taikina tuorepinaatista, maidosta, kananmunista, vehnäjauhoista, voisulasta, sokerista ja suolasta. Taikinan teossa ei mennyt kauan, mutta paistamisessa meni tunti… Vaivannäkö onneksi palkittiin, sillä ne olivat ihan superhyviä! Ilmankos ohjeen nimi oli Maailman parhaat pinaattiletut. Teen toisenkin kerran, lupaan. 

Lunta, lunta, lunta vain

Viime yö toi mukanaan lunta ja Miehen. Takapihan maisema on entistäkin kauniimpi ja kahden on huomattavasti rattoisampaa. Luvassa on kuulemma pakkaspäiviä tämän päivän jälkeen, joten maisema taitaa pysyä kuvauksellisena. 

 

Hajatuksia 32

Näinä päivinä kaikki extravalo on tarpeen. Päiväsydän on sen verran lyhyt, että hämäränhyssy alkaa aina vaan aiemmin. Kroonisina kausivaloina toimii Laurilassa lukuisat pöytälamput.

En ole vaikuttaja, siksi meillä on jouluun vielä matkaa. 

Paratiisia hitaassa aamussa

Hidastakin hitaampi aamu. Mies lähti aamujunalla Kotoseen ja minä jäin nukkumaan. Heräsin vasta yhdeksän korvilla ja nyt on aamupalan aika. Astioiksi hakeutuivat kuin itsestään Paratiisit, jotka on kuin tehty marraskuun hämärille ajoille. Tarjotin kulkeutui olkkarin pöydälle, niin kuin usein käy yksinäni. Ja ei muuta kuin syömään! 

Jokaisella lapsella on oikeus hyvinvointiin

Tänään on Lapsen oikeuksien päivää. Kuvaan halusi päästä Lirttana Lättänä. Se sai nimensä ihan puskista, kun pikkupojista nuorempi eli siis Kakkonen leikki sorminukeilla ja löysi sukeltajan, balettitanssijan, palomiehen ja joulupukin ja muiden hahmojen lisäksi myös papin. Nukelle pidettiin ristiäiset. Mielestäni nimestä tuli ikimuistettava, johon kaikkien oli/on tyytyminen.

 

Lähes sankari siis itsekin

Hyvää Liisanpäivää! Olen Liisa Marian tytär ja Liisa Tarleenan äiti. (Edu Kettusta lainaten: Lähes sankari siis itsekin.) Molemmat meidän Liisat ovat olleet kädet kyynärpäitään myöten savessa. Ensimmäinen piti yhden näyttelyn, toinen on ehtinyt jo monta. Olen ylpeä molemmista.

Pikkuoranssit voittivat suklaan!

Pikkuoranssien aika on juuri nyt. Ne muistuvat mieleen (ja sittemmin kieleen) huomattavasti paremmin pöydältä kuin jääkaapista. Tästä siis opimme sen, että hedelmien pitää olla esillä. Pikkuoranssien vieressä on astia, jossa on suklaata. Eilen illalla otin jälkiruokakahvin kanssa siitä yhden palan, mutta myöhemmin illalla oranssit voittivat! Edelleenkään en usko kieltoihin enkä spartalaisuuteen. Kyllä keho tietää, jos siihen luotetaan…

Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentäyksi vuotta sitten tavattiin ja alettiin olla yhdessä tositarkoituksella. Matka jatkuu edelleen…

Esine, jota en enää hilloa

Tässä iässä (64) olen oppinut sen, että astiat ja esineet on tarkoitettu käyttöön, ei kaappiin hillottaviksi. Esimerkkinä opitusta toimii tuo Marimekon leikkuulauta, jonka ostin muutama vuosi sitten jostakin outlet -myymälästä ja jota varjelin ja joka vaan hengaili toisten kaltaistensa kanssa keittiössä tekemättä mitään hyödyllistä. Sitten yhtäkkiä tajusin, että sehän on kaunis kuin mikä ja mieluusti tarjoilee pöydässä voirasiaa, juustoa, mitämilloinkin. Sen verran olen kuitenkin tarkka, etten leikkaa sen päällä, vaikka se leikkuulauta onkin. 

Uusi parkkipaikka

Eilen aamupäivällä kyllästyin. Melkein totaalisesti. Periaatteessa kaikki kaukosäätimet majailevat isossa keltaisessa kulpissa, mutta useimmiten kaksi enitenkäytettyä harhailevat olkkarin pöydällä. Eivät harhaile enää! Hain nuottikaapin päältä tuon kauniin astian ja tein siitä uuden parkkipaikan. Seuraan nyt mielenkiinnolla, toimiiko se. 

Kotonen 10 vee!

Tänään on Kotosen hankkimisen juhlapäivä. Tasan kymmenen vuotta sitten kirjoitettiin kauppakirjat ja se on ollut siitä lähtien meidän. Kotosesta on ollut iloa ja hyötyä kaikille ja totta on se, että kun matkustaa sinne ja astuu sisään, on aivan kuin jossakin muussa maailmassa. Kaupungissa, jossa keskiaika tulee vastaan kävelylenkeillä ja kaupunkihaahuilussa.

 

Pitäisikö ottaa käyttöön?

Laurilan residenssissä on uutta ja vanhaa, sinistä ja lainattua/saatua, koriste- ja käyttöesineitä yllin kyllin. Historian havinaa astiakaapin päällä niin kuin nämä ruotsinkieliset luumuarabiat. Koristeena/kaunisteena ovat olleet, mutta voisivat toki päästä ihan oikeaan käyttöönkin. Ehkä joskus! 

Erilaisia lahjoja

Lahjoin eilistä isäsankaria kortilla, jossa oli lupaus hyvästä aamupalasta maanantaina eli tänään. Heräsin sitten vartin yli seitsemän paistamaan croissantteja ja keittämään kananmunia. Katoin pöydän kauniisti ja laitoin siihen kaikenlaista pientä syötävää ja mietin tarkasti astiavalinnat. 

Voi olla, että tällä viikolla tulee lunastettavaksi kortin toinen lupaus ja se on hyvät kahvit isommassa lähikaupungissa. Meillä on vakiintunut tapa valita kakkupalahyllystä kaksi erilaista herkkua ja sitten syödä ne puoliksi. 

Kolmannella lupauksella ei ole määrärajaa. Se on kävelyseura milloin ja kuinka usein tahansa. Vaikka keskellä yötä kuutamolla.