Nautin kiireettömyydestä juuri nyt. Heräsin ennen kahdeksaa luomusti, mutta torkuin radion seurassa tunnin verran. Sen jälkeen olen lueskellut somen uusimpia juttuja edelleen vaakatasossa. Ehkä isoin asia oli Kiihtelysvaaran kirkon tulipalo. Mieleen tuli saman tien kesäkuu 1974, kun syntymäkotikunnassa paloi Lampin Suoja, jossa toimi kirjasto. Julkisten rakennusten palaminen syystä tai toisesta on vielä isompi asia kuin pelkkä tuhoutuminen - se on menetys, jota ei voi korvata rahalla eikä uudisrakennuksella.
Vaikka itsellä ei ole mitään siteitä Kiihtelysvaaraan tai sen kirkkoon, tuntuu äärettömän pahalta tuon kirkon palaminen, täydellinen tuhoutuminen.
VastaaPoistaAM:lle se on pahempi paikka, hän kun on Pohjois-Karjalasta kotoisin.
On taas paljon asioita, mistä meidän on muistettava olla kiitollisia.
Ollaan kiitollisia monesta asiasta... ja terveiset AM:lle!
Poista