perjantai 21. syyskuuta 2018

Puistotien matkan verran


Syksy on runovuodenaikaa, jos mikä. Ja kuvan runo tulla tupsahtaa joka syksy mieleen. Syksystä -82 se on kuulunut elämäämme niin, että osaisimme varmasti sen ulkoa, jos keskellä yötä meidät herättäisi runouspoliisi tai runoustarkastaja. 
Ehkä tuossa runossa annettiin niin pieni lupaus, että se oli helppo täyttää. Ja tuntui hyvältä jatkaa yhteistä matkaa vielä lisää. Ja tuntuu... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti