Menin vuosikymmeniä sitten naimisiin puuronsyöjämiehen kanssa, joka keitti itselleen puuroa ennen töihin menemistä vaikka kello olisi ollut aamukaksi. Minulle maistui puuro muuna vuorokaudenaikana, mutta ei aamulla. Kunnes tämän vuoden maaliskuussa sain päähänpiston syödä aamupuuroa, kun sitä muutenkin meillä keitetään. Sillä tiellä ollaan edelleen. Lähes joka-aamuinen tapa ja yleensä aina Paratiisi - lautasesta.
Puuron kanssa ei syödä marjoja, ei hilloa eikä soppaa. Puurosilmänä on maapähkinävoita. Minulla on tapana myös kaataa vähän maitoa vielä sekaan. Ja on muuten hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti