Kiireestä on olemassa paljon erilaisia sanontoja, joilla voi tarvittaessa lytätä toisen 6-0. Ehkä pahin, jonka olen kuullut/lukenut, on Kiire on vain itsekorostusta. Eipähän siinä toinen voi enää sanoa yhtään mitään! Kiire on aikaisemmin tarkoittanut päälakea, mutta sitä merkitystä ei taideta juuri enää käyttää. Kiireestä kantapäähän on siis päästä jalkoihin nykysuomella.
Aina välillä on hektisiä hetkisiä, jolloin töitä on enemmän kuin laki sallisi. Sitten taas vastapainoksi sellaisia kuten eilinen: lojumista, lukemista, uimista, lukemista, lojumista. Sanoisin sitä keitaaksi - varsinkin sellaisena päivänä, jolloin lämpötila oli kaksikymmentäkahdeksanpilkkuyksi...
Joskus itsestäni tuntuu että kiire on itseaiheuttamaa, Kiire sinne sun tänne, eikä ajalliseksi saa mitään :)
VastaaPoistaTiedän tunteen!
Poista